Tribuutti Kunnianosoitus maalle, jossa olen ollut onnellinen.

Kysymys moottoripyöräilijöille

Hola! Moottoripyörillä, mopoilla, skootterilla pääsee melko vaivattomasti ja nopeasti paikasta A paikkaan B. Silloin kun on kuuma tai kuiva keli, se on varmasti mukavaa. Siksi noiden vehjeiden suosio on viime aikoina kasvanut.

Pitää muistaa kuitenkin, että mopojen suosion kasvun myötä myös mopoilijoiden loukkaantumiset ja kuolintapaukset ovat lisääntyneet viime vuosina.

Tällä nettisivulla sanotaan, että "Kuolonuhrien määrä on pysytellyt melko samana, mutta poliisin tietoon tulleiden loukkaantuneiden määrä on 2,5-kertaistunut kymmenen viime vuoden aikana.  Moni loukkaantuminen jää kuitenkin tilastojen ulkopuolelle." Suosittelen sivuston, jossa on hyvin neuvoja noiden ajoneuvoje käyttäjille.

Kahden pyörän päällä ajamisessa varmasti myös se ajomukavuus on tärkeää, mutta kun ajaa maantiellä kesäisin, näkee sellaisia keski-ikäisiä (yleensä) miehiä, jotka ajavat moottoripyörällä haarat levällään kengätpohjat edellä ihan kuin torakat. Varmasti siinä on jokin viehätys. Osaisiko joku kertoa, mikä se viehätys on?

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (14 kommenttia)

Käyttäjän JaakkoKorpi-Anttila kuva
Jaakko Korpi-Anttila

Itseäni on aina hirvittänyt moottorikäyttöiset 2-pyöräiset ajoneuvot. Lapsillemme aikoinaan lupasimme hankkia 18-vuotiaina käytetyt autot, jos eivät mopoja hanki. Tämä onnistui. En tiedä missä meni vikaan, kun tyttäreni ja hänen miehensä hankkivat Harley Davidsonit kumpikin. Nytkin palailevat Lissabonista HD-kokoontumisesta. Tytär tosin lapsineen käyttää lentokonetta, mutta miehen rintapanssarina ja tuulensuojana on viime vuonna ansaittu Rautaperse-plakaatti, joka vaatii pitkän ajosuorituksen (2000 km?).

Jos joku keksii, miten kyseiset ajopelit saisi vapaaehtoisesti pois heidän autotallistaan, niin otan vihjeitä vastaan.

Minua hirvittää moottoripyörissä ennen kaikkea se, etten itse hahmota lähelläni ajavaa liukkaasti liikkuva moottoripyörää ja syntyy vaaratilanteita, varsinkin jos liikennesäännöissä hiukan vielä joustetaan.

Käyttäjän halaolla kuva
Hannu Ala-Olla

Piti vähän surffailla kun kiinnostus heräsi vaikken mikään motoristi millään tavalla olekaan - jonkinlainen triviafriikki ehkä.

Teräsperseeksi pääsee 'Saddle Sore' ajon suorittamalla, eli 1000 mailia vuorokaudessa. Sen jälkeen on sitten tarjolla pidempiäkin suorituksia(varmaan erikseen plakaatit niistäkin).

Jonkin verran moottoripyöräilijöitä tuntevana, asian tosissaan harrastuksekseen ottavat kyllä huolehtivat turvallisuudesta eivätkä jousta liikennesäännöissä. Se ei tietysti poista ongelmaa kun kaikki moisen kulkupelin kanssa kulkevat eivät niin tee.

Käyttäjän veikkoluomi kuva
Veikko Luomi

Kyllä enemmän on syytä "olla hirvittynyt" heistä, jotka "eivät hahmota" muita tielläkulkijoita.

Jos asian on vielä ihan itse havainnut, olisiko syytä tehdä johtopäätös ja olla lähtemättä liikenteeseen ainakaan minkäänlaisen ajoneuvon kuljettajana?

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

"En tiedä missä meni vikaan, kun tyttäreni ja hänen miehensä hankkivat Harley Davidsonit kumpikin."

Ei se ole vanhempien epäonnistumista, jos jälkikasvu aikuisena haluaa tehdä toisin kuin pakon edessä lapsena. Harva meistä osaa tai edes haluaa itseään kloonattavaksi seuraavaan sukupolveen, olkoon kysymys sitten vaikka suhtautumisesta moottoripyöriin.

Mutta mistä ihmeestä Ana Maria keksi käyttää vertausta "kengänpohjat edellä kuin torakat"? Käyttääkö keskiamerikkalainen torakka ehkä buutseja?

Jouko Koskinen

En ole mariafani mutta asiaa pitää puolustaa. Eteneminen jalkapohjat edellä on primitiivinen etenemistapa vihollismaastossa. Kun näkökulma tällöin supistuu putkinäöksi, voi täten paremmin välttää kompastumisen lillukanvarsiin yms. esteisiin.

Voi olla että torakat käyttävät tuota askellustapaa vielä ihmisen voitettuaan, mutta se on kyllä keksitty paljon ennen harrikkaa. Katso vaikka jotain luontodokkaria kävelevistä paviaaneista.

Korttelia vihollisista puhdistaessa kompastuminen aiheuttaa virhetulkinnan - ryhmänjohtaja voi tulkita sen vihollisen äänivaimennetun rynkyn osumaksi.

Liikkumiseen ja putkinäön korjaamiseen löytyy hyvät ohjeet alan kirjallisuudesta, esimerkiksi Pauli Salo:

Rynnäkkökivääri 7,62 x 39 / Pauli Salo
Julkaisutiedot, Pauli Salo], 2006 (Saarijärvi : Gummerus Kirjapaino)
http://luettelo.helmet.fi/record=b1812035~S9*fin

Sivu 162 - kuva 314

Yksi kappale - varaa heti tai osta omaksi.

Käyttäjän amgs kuva

"Mutta mistä ihmeestä Ana Maria keksi käyttää vertausta "kengänpohjat edellä kuin torakat"? Käyttääkö keskiamerikkalainen torakka ehkä buutseja?"

Ha, ha, ha, kiitos naurusta! Keski-Amerikassa torakat menevät buutseihin oleskelemaan. Roikkuvat torakat toivat mieleen Otökän elämää -elokuvan. Kieltämättä ne moottoripyöräilijät näyttävät erikoisilta maanteillä. He eivät naura varsinkaan kylmällä kelillä, mutta eivät myöskään itke. Eli jokin juju tuossa harrastuksessa on, jota me harrastuksen ulkopuolelta emme tajua.

Muuten, kiitoksia kaikille vastauksista!

Jouko Koskinen

"aikuisena haluaa tehdä toisin kuin pakon edessä ..."

Pakon edessä oli ajettava m-pyörällä. Autoon ei ollut varaa eikä niitä saanutkaan hyllystä. Tietkin soveltuivat parhaiten "kromosomi" Jawalle - renkaat 21x3, takana 19x4 tuumaa. Pyty ajoasento - Barbourit päälle niin rapakko halkeaa.

Tähti, Ifa - MZ - Jawa tai ikäkulu brittipyörä. Jawalla kuljin työmatkat ympäri vuoden. Tasan kaksi vaihtoehtoa: opi ajamaan tai kuole. Itse opin ainakin sen ettei koskaan ole tarpeeksi taitava - tuurilla ne junatkin ajelee kuten voi lehdistä lukea. Kuvien kanssa.

80 -lätkää parempi turvakoulu olisi moottoripöräpakko, vähintään 30 000 km 30 - 150 hv'n kaksipyöräisellä karsii pahimmat tappajat liikentestä. Lopullisesti.

Käyttäjän anttialfthan kuva
Antti Alfthan

En ole koskaan harrastanut ajamista jalkapohjat edellä, sen homman viehätystä en tunne. Mutta edelleenkin moikkaan motoristeja, vasemmalla kädellä - kas, olinhan siellä minäkin.

Minulla oli kyllä auton ajamiseen oikeuttava ajokortti, mutta varsinaisen ajamisen ja liikenteessä selviämisen opin moottoripyörän päällä.
Moottoripyöräilijä on suojaton, ei ole peltikuoria ympärille, ei näy kauas. Moottoripyörä pysähtyy nopeammin kuin auto, kiihtyy myös nopeammin, pystyy ohittamaan kapeassakin raossa, mikä saattaa houkutella. Autoilija ei välttämättä näe peileistään mitä vierellä tapahtuu. Ja tietenkin, kovin monet kaksipyöräisellä ajavat vasta opettelevat. Heillä ei ole kokemusta eikä kokemuksen tuomia reaktioita.

Ostin v. 1970 keväällä Englannissa käytetyn moottoripyörän. BSA Bantam 175 cc. Osasin ajaa, mutta en ollut harjoittanut sitä vasemmanpuoleisessa liikenteessä. Matkalla Weymouthista Southamptoniin tutustuin maalauksiin asvaltissa, vekkulisti pyöriviin liikenneympyröihin, pysyttelin mukana ja tein päätelmiä. Seuraavana päivänä ajoin Canterburyyn, muistelemaan menneitä, kolmantena ajoin Lontooseen, käymään, kun minulla oli siellä kamppeita. Karttakirjasta huolimatta eskyin pari kertaa Lontoossa, puolilta päivin löysin tieni ulos, koilliseen. Illalla pysäköin kylässä mistä oli tuleva kotipaikkani melkein puoleksi vuodeksi, Thorpe-le-Soken, East Essex. Tosin en ajanut sinne itsenäisesti. Härveli sammui mystisesti Colchesterin jälkeen, viereen pysähtyi kaveri potta päässä, kanukki sattumoisin, tarjoutui hinaamaan minut perille. Ariel Square hinasi, perässä kieppui pikku BSA. Ne mailit tuntuivat pitkiltä.

Vasemmalla ajamisesta tuli kyllä harjoituksen myötä toinen luontoni. Pelastipa tuo luonto henkenikin. Joskus loppukesällä retkeilin missä lie jossain päin East Angliaa, etsin tienhaaraa, luin tienviittoja. Siinä päätä käännellessä ajauduin tien keskelle. Vastaan tuli auto. Vaistomaisesti heittäydyin vasemmalle. Refleksi toimi.

Minua ei tarvinnut viedä paikalta jalkapohjat edellä. Mieleeni jäi autossa istuneiden kauhistuneet ilmeet, samoin tietenkin oma säikähdykseni. Sillä kertaa mitään ei tapahtunut, paitsi hitunen oppimista. Kantapään kautta.

Jouko Koskinen

Se kenttämoottori oli miehenkiintoinen - Suomessa oli parikin merkillä Sunbeam Square Four. Kaksi kampiakselia pyrörii vastakkain yhdistettynä jämäkillä suorahampaisilla hammaspyörillä. Neljä noin varttilitran pyttyä - takimaisten pakoventtiilit paloi helposti.

Niitä sitten joutui hiomaan. Ei vaikea homma, peukalonkynnen kokoiset ei tehneet koneesta tehohirmua mutta vääntöä oli ja käyntiääni hiljaista suhinaa.

Harrikkaan en koskaan mieltynyt. Naapurin pojilla oli Indian, vielä hirveempi lotja. Omiaan jossain suola-aavikolla. Sitten tuli italialaiset ja espanjalaiset pyörät, huipputekniikaa, tehoa ja vapautta lisää - painoa vähemmän.

Käyttäjän amgs kuva

Antti, melkoinen seikkailu sinulla. Nykyisin kun on olemassa kaiken maailman navigattoreita, voi olla, että moottoristit eivät eksy yhtä helposti kuin ennen.

Pienenä ihmettelimme, kuinka eurooppalaiset kävelivät Nicaraguassa kaikkialla kartta kädessä, kun me siellä luotimme ja tukeuduimme enemmän ihmisten sanoihin. Jos etsi paikkoja, kysyttiin muilta ihmisiltä, ja jos ihmisiä ei näkynyt, aurinko auttaa suunnistamaan kunnes ihminen löytyy. :)

Käyttäjän TeppoNygren1 kuva
Teppo Nygren

Onkohan tuo onnettomuuksien lukumäärä kaksipyöräisillä kasvanut, jos sen suhteuttaa kaksipyöräisten määrään. Luulisin että lukumäärään nähden prosenttimäärä olisi pienentynyt. Meitä autoilijoita pitäisi vaan valistaa ehkä enemmän moottoripyöristä ja turvavälin merkityksestä nimenomaan moottoripyörän ollessa edessä. Eli jätä AINA moottoripyörän taakse reilu turvaväli. Peräänajossa motoristi häviää aina.

Käyttäjän amgs kuva

Hyvä kysymys! Seuraavassa linkissä olevan uutisen mukaan "mopoja ja mopoautoja on liikenteessä yhä enemmän. Tämä ei kuitenkaan yksin riitä selittämään mopo-onnettomuuksien määrän kasvua. Liikenneturvan koulutuspäällikkö Antero Lammin mukaan pääsyy onnettomuuksiin on mopoilijoiden ajotyyli.

- Tilannenopeudet ovat liian kovia ja turvavälit liian pieniä. Kaveriporukassa koheltaessa leikki ja liikennekäyttäytyminen menevät helposti sekaisin, ja koska mopo on turvaton ajoneuvo, seuraukset ovat usein pahoja, Lammi sanoo."
Linkki: http://www.motot.net/uutiset/2012/04/mopo-onnettom...

Kyllä myös meillä autoilijoilla on peiliin katsomisen paikka!

Käyttäjän veikkoluomi kuva
Veikko Luomi

Mopo-onnettomuuksien lisääntymisen syynä voi olla myös se, että tyttöjen osuus mopoilijoista on kasvanut.

Liikenteen turvallisuusviraston (Trafi) mukaan tyttöjen onnettomuusaste on nykyisin 60...70 % poikia suurempi.

Syinä arvellaan olevan naisten ajotaidon puutteet sekä ajoneuvon ja naiskuljettajan koon poikia epäedullisempi suhde.

Lääkkeinä saattaisivat tulla kyseeseen tytöiltä vaadittavan ajo-opetusmäärän lisääminen (ajotaito) sekä tyttöjen mopoikärajan nosto parilla vuodella, kuljettajan minimipainovaatimus tms. keino.

Trafin asiaa koskevat tutkimusselostukset ovat täällä (julkaisut 07-2012 ja 08-2012):

http://www.trafi.fi/palvelut/julkaisut/2012_julkaisut

Käyttäjän Timoteus kuva
Timo Huolman

"Kahden pyörän päällä ajamisessa varmasti myös se ajomukavuus on tärkeää, mutta kun ajaa maantiellä kesäisin, näkee sellaisia keski-ikäisiä (yleensä) miehiä, jotka ajavat moottoripyörällä haarat levällään kengätpohjat edellä ihan kuin torakat. Varmasti siinä on jokin viehätys. Osaisiko joku kertoa, mikä se viehätys on?"

Keski-ikäinen mies lojuu nojatuolissaankin jalat rahin päällä suorana ja levällään, tällöin keski-ikäisen miehen verenpaine on alhaisimmillaan ja hän tuntee olonsa rentoutuneeksi.

Kukapa keski-ikäinen mies ei haaveilisi ajatuksesta, että pääsee liikkumaan vapaasti nojatuolistaan nousematta.

On ajomukavuutta ja ajettavuutta, moottoripyöräkin on kompromissi näiden väliltä,
sitä toista ääripäätä edustaa syvässä etukumarassa ja polvet kainaloissa istuttava, radallekin soveltuva ns. kyykkypyörä.

Tavallinen henkilöauto on käytännöllinen kompromissi, auto on kuin paskahuussi, se tyydyttää vain perustarpeet, nautittavuuden havaitsee vasta kun paskahuussiin tehdään remonttia.

Tämän blogin suosituimmat