Tribuutti Kunnianosoitus maalle, jossa olen ollut onnellinen.

Kahvilakulttuuri on eurooppalaistunut

Suomalainen kahvilakulttuuri on viime vuosina muuttunut monipuolisempaan suuntaan.

Kahviloiden historia on melkein yhtä vanha kuin itse kahvin tuote tulo maahan. Tiedetään, että 1700 -luvulla oli perustettu ensimmäiset kahvilat Turkuun ja Poriin. Ensimmäisten kahviloiden
asiakkaat olivat miehiä, jotka kävivät kahviloissa keskustelemassa toistensa kanssa. Naiset toimivat kahviloiden pitäjinä. Ilmeisesti Turun palon vuoksi ensimmäiset kahvilat eivät ole säilyneet.

Noista ajoista tähän päivään on kahviloiden kulttuuri muuttunut paljon. 20 vuotta sitten kavereiden kanssa ihmeteltiin miten oli mahdollista, että maailman kahvijuonnin huippukansan keskuudessa ei ollut paljon kahviloita, ja jos kahvila oli olemassa, siellä myytiin vain sitä tavallista kahvia pahvimukista. Vielä 10 vuotta sitten katukuvissa ei näkynyt paljon kahviloita. Tilanne on tänä päivänä kuitenkin aivan toinen.

Monenlaisia kahviloita on tullut lisää. Esimerkiksi Porin ydinkeskustan alueella on laskujeni mukaan 12 kahvilaa. Aikaansa seuranneissa kahviloissa on nykyisin tarjolla Cappuccinoa,
lattea, espressoa, vihreää teetä, valkoista teetä jne. Kahvilayrittäjät panostavat hyvän konseptin luomiseen ja se näkyy kahviloiden sisustuksissa, joka on monipuolista, värikästä ja kekseliästä.

Toki yhä löytyy sellaisia kahviloita, joissa tarjotaan vain peruskahvia ja cappuccinoa. Valitettavasti huomaan, että vielä tänä päivänä cappuccinoa tehdään ruokakaupan hyllyjen pussista. Myönteisenä yllätyksenä olen kuitenkin viime päivinä käynyt kahdessa eri kahvilassa, joissa kahvia jauhetaan paikan päällä ja vastajauhetusta kahvista tehdään asiakkaalle heidän haluamiaan tuotteita.

Makuuni paras cappuccino löytyy pienestä kahvilasta Porin keskustassa sijaitsevan kauppakeskuksen ensimmäisessä kerroksessa eteläisen oven lähettyvillä. Kahvila on pikemminkin pieni koju ja muutenkaan miljöö ei ole kovin tunnelmallinen. Hyvällä seuralla saa silti nauttia erinomaisesta kahvista.

Monista kaupungista ja myös Porista löytyy katu- ja torikahviloita. Eurooppalaisittain voi istua kahvikuppi kädessä kadun reunalla auringon alla. Joissakin kahviloissa on jopa huopia, jos
sää viilenee.

Ehkä jo nyt voidaan siis sanoa, että suomalaisen kahviloiden kulttuuri on vähän eurooppalaistunut. Näin vaikka vielä kahviloissa, toisin kuin muualla Euroopassa, ei ole tarjolla
alkoholipitoisia juomia. Sunnuntaisin moni kahvila on suljettu. Vielä on siis matkaa siihen eteläeurooppalaisen tapaan, että varsinkin sunnuntaisin koko perhe ja/tai suku lähtee ravintoloihin, mutta myös kahviloihin.

Asiakaskunta on myös monipuolistunut alkuaikoihin verrattuna. Olen kuitenkin havainnut, että Porin keskustan kahviloissa asiakkaina on runsaasti miehiä keskustelemassa toistensa kanssa. Minusta se on erinomainen yhdistelmä: lämmintä juomaa hyvässä seurassa.

Muuta:

Etsiessä tietoa kahviloista löysin Satakunnan Kansan blogipalstasta Jorma Lindqvistin mainion blogin, jossa on pari kirjoitusta paikallisista kahviloista. Suosittelen.


”Suomalaiset käyttivät paahdettua kahvia vuonna 2010 peräti 10 kg henkeä kohden. Suomalaiset ovat mieltyneet vaaleapaahtoiseen kahviin, sillä noin 94 % kaikesta juodusta kahvista on vaaleapaahtoista. Makutottumukset ovat kuitenkin monipuolistumassa, mistä
kertoo tummapaahtoisten kahvien vähitellen kasvava suosio.”


Tässä valokuvia ja espanjankielinen teksti: Descubriendo Suomi

Lähteitä:
http://www.kahvi.net/index.php?k=111034

http://teejakahviseura.yhdistysavain.fi/kahvi-ja_teetietoa/kahvitietoa/hyvan_kahvin_valmistus/



Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (22 kommenttia)

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

Ana Maria. Olet kai siemaissut kahvit myös ABC:llä, Nesteellä ja Teboililla? Vain prosentti "kahvilakulttuurista" toteutuu eleganteissa kangasservettipaikoissa, ja valtaenemmistö vaikkapa huoltsikalla.

"Vihreää teetä" - vai niin. Ehkä sillä voisi kostuttaa kompostia?

Käyttäjän amgs kuva

Tämän jutun kahvilat eivät valitettavasti ole ”kangasservettipaikoja”. Sellaiselle voisi olla kysyntää.
Matkoilla Nummi-Pusulaan käymme melkein aina ABC: llä.
” "Vihreää teetä" - vai niin. Ehkä sillä voisi kostuttaa kompostia?” :) Suomessa on jo silti paljon teeystäviä. Suosittelen myös jasmiiniteetä

Lauri Furtato

Itse opin nauttimaan teestä Kiinaan matkustettuani. Siihen asti tee oli = Liptonin "sukkamehua". Siellä eräskin nuori nainen tunnisti nimeltä maistettuaan erilaisia vihreitä teetä.

Kahviin pätee myös sama, että on ensin oltava kiinnostus oppia uusia ja erilaisia makuja. Jotkut meistä on uteliaampia ja toiset syövät ja juovat samoja ruokia koko ikänsä. Aidon laadukkaan kahvin maun opin ensi kertaa Brasiliassa. Pilao merkkinen jota ei monesta paikasta Suomessa löydä.

Parhaita suomalaisia paahtoja saa pienistä kahvikojuista, jotka ovat kahviin erikoistuneita.

Lapsesta saakka join vaaleapaahtoista, mutta kokeiltua tummempia laatuja ja pehmeitä paahtoja on aina järkytys kun kylässä tarjotaan sitä "perus" vaaleaa pauligia. Myös vatsa kiittää kun happoisuus ja kofeiini eivät ole liian korkeita!

Mitä sen kahvin kanssa juo vaikuttaa elämykseen. Paras on raakamaito ja toinen vaihtoehto on kerma. Jos edellä mainittuja ei ole tarjolla kannattaa juoda mustana. Kummastelen niitä jotka pilaavat kahvinsa rasvattomalla tölkkimaidolla. Erilaisia mausteita kannattaa kokeilla esim 100% kaakaojauhetta pieni ripaus tai kanelia tai vaikka kardemummaa.

Käyttäjän veikkoluomi kuva
Veikko Luomi

Eurooppalaistumisen, tai ainakin monipuolistumisen tiellä on ollut myös byrokratian ja ennakkoluulojen kiemuroita.

Pidän kahvilakultuurin voittona sitä, että Helsinki viime keväänä salli kahvila-auton katukuvaansa, pitkän kädenväännön jälkeen.

***

Lisäys klo 10.13.

Muistelin, että myös Jarmo Nieminen - joka on Helsingin yleisten töiden lautakunnan puheenjohtaja - kirjoitti kahvila-autosta ym. US-blogiin. Muistin oikein ja kirjoituskin löytyi.

http://jarmonieminen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/7050...

Käyttäjän SepSaa kuva
Seppo Saari

Olipa mukavaa, kun kuvaat linkkiartikkelissasi talvista Suomea espanjan kielellä!

Kahvilakulttuurin erilaisuus - siis se, ettei ole niin paljon ulkoilma- tai keveitä ja pieniä puoliulkokahviloita - on ehkä pitkälti myös ilmastokysymys. Talvella ulkoilmakahvilat ovat kiinni ja ihmiset liikkuvat vähemmän Suomessa kuin Keski-Euroopassa, jossa voi vielä marraskuussa ja jo helmi-maaliskuussa siirtyä "ulos".

Toinen on sitten liikekiinteistöjen korkea vuokra keskustoissa. Lämmitys, tuulikaapit, kolminkertaiset ikkunat ja byrokratian erilaiset tasovaatimukset yleisen palkkatason kanssa vaikuttavat taustalla.

Minulle oli erikoinen kokemus esim. Alankomaissa asuessani se, ettei odottamani talvi koskaan tullut. Anan lailla olen myös havainnut tämän mieskahvittelun: neljä-viisi nuorehkoa miestä istuu tuntikaupalla juomassa kahviaan kaupungin kalleimman hotellin aulassa. 2000-luvun ilmiö Suomessa?

Käyttäjän markkuhuusko kuva
Markku Huusko

Seppo, Neuvostoliitossa ja vähän sen jälkeenkin niillä seuduin oli noilla miehillä aina nahkatakit päällä :)

Vitsi vitsinä, Suomessa on nykyisin paljon viihtyisiä kahviloita, joista saa yleensä kahvia, joka ei ole seissyt kahta tuntia. Nimeltämainitsemattomissa kahvipaikoissa etenkin teiden poskessa valitettavasti vielä toisinaan tarjoillaan moottoriöljyä muistuttavaa nestettä kahvinkeittimistä.

D Ravén

Mikähän mahtaa tilanne olla entisissä itäblokin maissa nykyään. Viimeisin kokemukseni on vuodelta 2005 Krakovasta ja olimme jokseenkin äimistyneitä siitä, ettei kahviloita (siinä merkityksessä kuin me olemme ne oppineet tuntemaan) löytynyt juuri mistään. Ruokapaikkoja kyllä, joista kahvikupposenkin saattoi saada, mutta ei kahvileipää. Toisaalta taas pullapuoteja ilman kahvia tai istumapaikkoja. Mahtoiko tuolloinen kahviloiden puute johtua edelleen vain rautaesiripun perinnöstä? Oletan, ettei kahvilakulttuuri ollut porvarillisena tapainturmeluksena itäblokissa mitenkään erityisen voimissaan.

Teppo Nygren

Jospa paikallisella alkoholikulttuurilla on jotakin tekemistä asian kanssa tai sitten hinnoittelulla. Eurooppalaisten entiseen itäblokkiin kuuluvien maiden hinnoittelusta en ole tietoinen, mutta ainakin venäjällä kahvi on melko kallista muuhun hitatasoon nähden. Kuppi kahvia maksaa saman verran kuin yksi iso olut. Minä kyllä otan sen kahvin siitä huolimatta, mutta leivoksen jätän kertakokemukseen perustuen ostamatta, vaikka näyttäisivät kuinka hyvältä:)

D Ravén

"20 vuotta sitten kavereiden kanssa ihmeteltiin miten oli mahdollista, että maailman kahvijuonnin huippukansan keskuudessa ei ollut paljon kahviloita"

Ehkä taiteilijoita ja kaupunkilaisia tyhjäntoimittajia vilisevän sukunsa peruina isoisäni oli innokas kahviloiden ystävä jo 1920-luvulla, mutta virolainen isoäitini piti moista silkkana hulluutena: "Minä keitän teille vaikka viisi pannullista kahvia samalla hinnalla!"

Ei Suomi ole ollut vauras maa kovinkaan pitkään. Kahvi sinänsä, ihan kotioloissa nautittuna, on monelle ollut jo aivan mainiota luksusta. Kahvilakulttuurin sijaan vallalla on ollut kahvittelukulttuuri eli kyläily ja kuulumisten vaihto hartaan kahvinryystön lomassa.

Epäilemättä väestön vaurastuminen ja keskittyminen kaupunkeihin lisää väistämättä kahvilakulttuurin roolia perinteisen kahvittelukulttuurin kustannuksella.

Käyttäjän Kaukinen kuva
Pasi Kaukinen

Kaikilla ei ole aikaa istuskella päivät pitkät jossain kahviloissa, kun pitää olla töissä. Mutta varmaan se olisi mukavaa, ainakin monilla näyttää olevan.

Käyttäjän amgs kuva

Joissakin kahviloissa tarjotaan ruokaa tai/ja voileipiä. Moni työssäkäyvä menee kahviloihin syömään tai töiden jälkeen kaverin kanssa juttelemaan.

Porissa on myös yksi erikoinen kahvila, jolla on aivan erilainen konsepti kuin muilla.

Harald Birger Olausen kirjoittaa:
"... Lähes vuoden Porin kirjaston alakerrassa toiminut naisten Woimatila ravintola on saanut paljon kiitosta porilaisilta ennakkoluulottoman ja terveyttä edistävän hyvänmakuisen ruuan tarjoajana. Kasvispainotteisen lounaan lisäksi Woimatilasta saa myös raakasuklaata, Superfoodtuotteita sekä luomu - kahvia ja teetä."

Linkissä olevassa jutussa on volokuvia: http://haraldbirgerolausen.blogspot.com/2012/03/vo...

Teppo Nygren

Pelkästään leipomotuotteisiin ja kahviin keskittyviä kahviloita ei useinkaan voi verrata muuta kuin viihtyisyyden perusteella. Tietysti paikkakuntien välillä on eroa johtuen vedestä, mistä kahvinsa keittävät. Kun yksin menee kahvilaan juomaan sen cappuccinon, tai perinteisen kahvikupillisen, niin sitä mielellään katselee ympärilleen ja etsii jotakin kiinnostavaa.
Jossakin on hyvällä maulla valittuja maalauksia näytteillä, vaikkei mistään tunnetusta taiteilijasta olisikaan kyse, niin hyvät maalaukset ja hyvä kahvi on hyvä yhdistelmä.
Myös kahvilan tuoksulla on suuri merkitys minulle. Vastaleivotun pullan tai vasta paistettujen munkkien tuoksu tuo mieleen kaikkia lämpimiä ajatuksia ja jopa muistoja siitä kun äiti oli leiponut pullaa ja keittänyt hyvät kahvit.
Harmittaa kun joillakin pienillä paikkakunnilla käydessä kunnollisen ja viihtyisän kahvilan virkaa ajaa anniskeluravintolat, eikä niissä samallatavoin voi kahvista nauttia. Isot ja avarat kahvilat eivät myöskään ole minun mieleeni. Kahvilan pitää olla kahvila sellaisena kuin sen ajattelen, eikä mikään muu.

Pentti Järvi

Pöytiintarjoilu puuttuu järjestään.

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

Yksi iloinen yllätys on nykyinen automaattikahvi. Aseta kuppi telineeseen ja valitse painikkeesta maku. Sitten kuuluu epäilyttäviä rusahduksia, vaivalloista sirinää, pahaenteistä tikitystä, huolestuttavaa suhinaa ja helpottavaa lorinaa. Eikä maksa mitään, ainakaan jos satut olemaan autoliikkeessä tai suurfirman aulatiloissa. Pakko myöntää, että lopputulos maistuu ihan kunnon kahvilta!

Markku jätti omassa tekstissään mainitsematta kirjaimet A, B ja C, mutta kahvin tuntomerkit täsmäsivät S-ryhmän liikennebrändiin.

D Ravén

"Sitten kuuluu epäilyttäviä rusahduksia, vaivalloista sirinää, pahaenteistä tikitystä, huolestuttavaa suhinaa ja helpottavaa lorinaa. Eikä maksa mitään, ainakaan jos satut olemaan autoliikkeessä tai suurfirman aulatiloissa."

Onhan tuo automaattikahvi ainakin valmistettu siinä odottaessasi jauhetuista pavuista (rusahdukset ja sirinä), joten siinä mielessä eräs kriteeri ainakin täyttyy. Kokonaan toinen juttu on se, muistaako/jaksaako henkilökunta huolehtia automaatin viikoittaisesta puhdistuksesta asianmukaisella tavalla. Muuten voi kuppiin lorahtaa jotain muutakin kuin mitä asiakas tilasi.

Käyttäjän veikkoluomi kuva
Veikko Luomi

Muutama subjektiivinen havainto maan toiselta laidalta, Joensuusta:

- Paras espresso ja hyvä leivonnaisvalikoima on Kahvila & Konditoria Houkutuksessa, http://www.houkutus.fi/page.php

- Parhaat caffè corretto't saa torin laidan Bar Murusta, joka nimensä mukaisesti on baari, ei kahvila. Niin "grapattu" kuin "calvanoitukin" onnistuvat ja luonnollisesti myös "brändätty", joskin asiakkaan on paras olla itse selvillä, mitä haluaa. Itse espresso on hieman "kaloille sopivaa", ts. vetistä, mutta "korjattuna" sopii suuhun. http://barmuru.fi/

- Parhaat kansan syvien rivien mielipiteet kuulee kesäaikaan torilla Martta- ja Torikahvioissa, joissa tavanomainen pitkä kahvi on varmin valinta, samat mielipiteet tykkimiehenkin kuulolle sopivina viereisessä Toripubissa. Talviaikaan samat jutut torin toisella puolen kauppahallin kahvioissa.

- Suomen ehkä paras unkarilainen fekete (musta kahvi) kesäaikaan Unkari-Erikalta torilla. Erinomaisia unkarilaisia kierrepullia ja pientä syötävää, henkilökunta unkarilainen. Auki säiden salliessa pääsiäisestä, kertoi rouva Tarl¢siné Erika vast'ikään.

- "Vaihtoehtokahvila" Soroppi Torikatu 30:ssä tarjoaa kahvit, pullaa ja voileipiä omantunnon määräämällä hinnalla http://www.kansalaistalo.fi/?page_id=450

- Edulliset pitkät kahvit oppilaitosten kahviloissa, yliopistokaupungista kun on kyse.

Käyttäjän amgs kuva

Kiitos vinkeistä! Houkutus löytyy myös Kuopiosta.

Torikahvilat ovat hyvin suosittuja ja myös, osittain siksi, kahvi on aina tuoretta.

Pekka Roivanen

Otsikon eurooppalaistunut kahvilakulttuuri on tarkemmin sanottuna italialaistunut. Espresso. caffelatte ja capuccino ovat italialaisia tapoja valmistaa kahvia.

Euroopasta jää uupumaan aika iso osa.

Se on oikeastaan tosi hyvä asia. Ruotsalainen, tanskalainen, saksalainen, englantilainen kahvi on valitettavasti aika pahaa.

Italiahuumassa on jo osin mennyt valikoimista se suomalainen vaaleapaahtoinen kahvi, johon sekoitetaan kylmää raikasta maitoa.

Se on sitä mitä aina olen kaivannut ulkomailla ja ensimmäisenä kotiin tultuani innolla siemaissut.

Käyttäjän kaminiitto kuva
Jaakko Korpi-Anttila

Yli sata vuotta vanhaa kahvilakulttuuria Argentiinassa kuvaa La Patria Argentina –lehti julkaisemalla 27.9.1880 humoristisen poliisiraportin koskien tällaisen kahvilan eli salaisen tanssipaikan sulkemista. Otsakkeena oli "El tango en la sociedad porteña" (~ Tangoa Buenos Airesissa):

"Kaupungin yleisiin tansseihin kohdistuvat kiellot, verot ja sakot ovat saaneet aikaan omaperäisiä ratkaisuja huvittelevan yleisön keskuudessa. Tavallisesti paikat, joissa on salaista tanssitoimintaa, ovat kahviloita, joiden ikkunat on maalattu valkoisiksi ja sisällä palaa valot. Kadunpuoleinen etuhuone toimii kahvilana ja takahuoneeseen pääsevät vain ne, joille kahvilan pitäjä antaa luvan. Ovi on tavallisesti vilkkaassa käytössä. Välillä väsyneen näköisiä miehiä tulee kahvilan puolelle virkistämän itseään sopivilla juomilla. Oven avautuessa takahuoneesta kuuluu kun jalat laahaavat lattiaa vasten omituisen musiikin tahdissa. Huoneen eräässä nurkassa on automaattipiano, joka on sopivasti ympäröity patjoilla, jotta sen ääni ei kuulu kadulle.

Omistaja on palkannut kahdesta neljään naista, joita miehet maksusta tanssittavat. Koska naisia on vain muutama, niin myös miehet tanssivat keskenään, jottei kallis musiikki mene hukkaan. Kun kappale loppuu, niin joku huutaa "Lata" eli hän maksaa ja valitsee seuraavan kappaleen ja tanssitettavan. Tunnelma on suljetussa tupakansavun täyttämässä huoneessa varsin lämmin. Kukaan ei puhu, koska siellä ollaan vain tanssimassa. Huoneessa ei ole tuoleja katselijoita varten. Ne jotka tulevat sisään joko tanssivat koko ajan tai sitten lähtevät pois huoneesta."

Käyttäjän veikkoluomi kuva
Veikko Luomi

Ja jos toivoa saa:

Eurooppalaistuminen saisi tulla Suomeen myös niiltä osin kuin Eurooppa oli aikanaan ottomaanien vallan alla.

Turkkilainen (itämainen), erittäin hienosta jauheesta tehty kahvi maistuisi. Lappeenrannassa lienee turkkilainen kahvila, mutta saako muualta? Vihjeet tervetulleita.

Käyttäjän PetraNyqvist kuva
Petra Nyqvist

Kiitos Ana mukavasta blogauksesta. Iloitsen myös kahvilakulttuurin kehittymisestä. Teehuoneita saisi putkahtaa enemmän. Ja kuuman juoman oheen viiniäkin.

Käyttäjän jheyno kuva
Jouko Heyno

Kiitos mielenkiintoisesta jutusta. Sykähdyttävää oli tuo "20 vuotta sitten..."

Omassa lapsuudessani, lähes 50 vuotta sitten, Turussa(kin) oli kahviloita vähän siellä, täällä. Usea oli konditoriliikkeen yhteydessä, ja niitä oli silloin lukuisia.

Sitten tuli Suomen talouden ja yhteiskunnan "eurooppalaistaminen" ajankohtaiseksi. Seurauksena oli yritysten koon kasvu, ketjuuntuminen ja (muiden mukana) pientenkahviloidenkaupallinen kuolema. Siirryttiin ABC-kulttuurin.

Toki on totta, että kappukinoja ja kaveoleita ei tarjottu, mutta ne eivät suomalaiseen kahvilakulttuuriin kuuluneetkaan. Oli vain suomalaiset musta kahvi ja meikäläinen "kafeole", maitokahvi. Mutta paahtimoita oi, ja makuja. Ei ole enää. Nyt on "hienoa" juoda vaikkapa "ekspressoa", joka on tosi pahaa.

Tervetuloa "eurooppalaisuus".

Tämän blogin suosituimmat