Tribuutti Kunnianosoitus maalle, jossa olen ollut onnellinen.

Vierailukulttuuri Suomessa

Suomalaisesta sisusta kertovan kirjoituksen suosion innoittamana, päätin kirjoittaa espanjankieliseen blogiin suomalaisesta vierailukulttuurista. Espanjassa on tapana tavata ystäviä kahviloissa ja baareissa. Väitän, että suomalainen mieluummin kutsuu ystävänsä kotiin. Ilman kutsua on sopimatonta mennä vierailulle. vai onko? Monissa maissa voi mennä vierailulle melkein milloin vain. 

Espanjankielisissä maissa kun vieras saapuu, häntä odotetaan tervetulleeksi ja kutsutaan olohuoneeseen tai/ja ruokapöytään. Muu talo jää katsomatta. Vieraille on tapana tarjota juomia ja jopa ruokaa, mahdollisuuksien mukaan.

Käsitykseni mukaan suomalaisilla on tapana näyttää vieraille talonsa. Käydään huoneesta huoneeseen. Paitsi ehkä kaapit, kaikki muu on vieraille näytettävänä. Pidän tästä tavasta koska se osoittaa nimenomaan sen, ettei salaisuuksia ole ja, että ihan oikeasti vieras on tervetullut kotiin. Kuinka yleinen tämä tapa on nykyisin? 

Ennen kuin ryhhdyn kirjoitustyöhön, haluaisin tietää mitä mieltä te lukijat olette? Aion ottaa kommenttianne huomioon espanjankielisessä kirjoituksessa. Kiitos avusta!

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (30 kommenttia)

Käyttäjän JanneSalonen11 kuva
Janne Salonen

Puhun nyt vain omista kokemuksistani mutta:

Maaseudulla vieraita tavataan enemmän kotona ja myös ex-tempore, johtunee myös siitä että julkisia olohuoneita ei juuri ole tai niihin välimatkat ovat pitkiä. Vierailusta ilmoitetaan usein soittamalla "oletko kotona, olen tässä parin minuutin päässä tulossa" tai parhaassa tapauksessa huhuilemalla pirtissä, onko ketään kotona. Taannoin oveen koputettiin kun olin suihkussa, etsiskelin litimärkänä kylpytakkia ympäri taloa ja kun oven avasin, tuttavapariskunta kertoi luontevasti että "me ikkunasta katseltiinkin että sinulla ei ole vaatteita päällä, ei kai tultu huonoon aikaan?"

Itse kun en ole siisteyden perikuva, pidän tapaa vähän kiusallisena mutta vieraan "oma vika" jos tulee pyytämättä ja kämpässä on elämisen jälkiä. Nykyään kämppäkaverini toki ilmoittaa tulijasta haukkumalla joten ihan sisään asti ei pääse isännän tietämättä.

Kaupungissa asia on eri ja ovi saattaa jäädä avaamatta satunnaiselle vierailijalle jos ovikello soi ilmoittamatta. Ystäviä tavataan baareissa ja kotikutsut ovat oman ison järjestelyn takana. Naapureillekin on ehkä syytä ilmoittaa jos on vieraita tulossa illanistujaisiin.

Kodin esittely on ihan luonteva tapa, en ole tuota ennen ajatellutkaan. Jos vieraat ovat vain yhdessä-kahdessa huoneessa tulee sellainen olo, että suljettujen ovien takana on salaisuuksia. Vaikka onhan sekin hassua, panna vieraat tarpomaan pyykkipinojen päältä.

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

Blogitekstissä ja ekassa kommentissa on jo paljon kyläilyyn liittyviä asioita, ja ne oikeastaan todistavat vierailukulttuurin moninaisuuden. On pikavisiittejä ja pitkäkestoisempia vierailuja, yksin tai perhekuntana, valmistellusti tai mielijohteesta.

Matkapuhelimella voi soittaa kauempaa tai vaikkapa pihan kulmalta ja kysäistä tilannetta: oletko kotona ja saako tulla? Toisaalta sama kännykkä vapauttaa turhilta reissuilta, kun asioinnin pääsee hoitamaan suit sait mistä tahansa.

Erityistä suomalaisuutta kyläilyssä edustaa kenkien riisuminen eteiseen. Vaikuttaa liioitellulta, kun siististi pukeutunut vieras jättää asukokonaisuuteen harkiten valitut puhtaat laatujalkineensa tuulikaappiin, ja tassuttelee peremmälle sukkasillaan.

Käyttäjän ilmari kuva
ilmari schepel

Kenkien riisuminen eteiseen on edelleen tärkeä perinne ja kohteliaisuus. Vierailukulttuurissa on ehkä sittenkin tietynlaisia eroja, niin etelä-pohjois-suunnassa kuin länsi-itäsuunnassa. Sanoisin, että hieman varautuneempia ollaan etelässä ja lännessä. Nykyään ollaan yleensäkin jo varovaisempia kuin aiemmin, kun pelkkä luuta oven edessä riitti jo merkiksi siitä, ettei oltu kotona: http://kniexp.org/takkarannan_talo_2/24.jpg .

Vaimon isä, joka aikoinaan muutti Raahesta Kainuuseen ihmetteli aina, että Kainuussa vieraille tarjottiin aina heti eväitä ja tarvittaessa yöpymismahdollisuuden. Varmasti pitkät välimatkat vaikuttivat tähän osittain, mutta myös "itäinen kulttuuri". Meille käydään niin yllättäen kuin lyhyen soiton seurauksena. Aina keitetään "lähtökahvit", mutta usein lämmitetään savusauna.

Käyttäjän JanneSalonen11 kuva
Janne Salonen

Muistan lukeneeni joskus että raja sille, tuodaanko yökylään omat lakanat vai ei, kulkee aika jyrkkänä jakona itä-länsi -suunnassa. Lännessä tuodaan omat lakanat kun ei tahdota olla liikaa vaivaksi.

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

"... tuodaanko yökylään omat lakanat vai ei..."

- Kokemukseni: vieraat saattavat saapua lakanasatsin kanssa, mutta isäntäväki (lue: emäntä) haluaa ehdottomasti pedata talon puolesta. Sosiaalisesti sopivalla hetkellä molemminpuolinen kursailu lopetetaan, ja vieraat saavat tahtonsa läpi petaamalla mukanaan tuomansa lakanat vuoteisiin, "kun ne nyt on sitä varten reissuun otettu".

Käyttäjän JanneSalonen11 kuva
Janne Salonen Vastaus kommenttiin #6

Ei lakanoita mukana -> olipas tylyjä vieraita.
Lakanat mukana -> vihjaako sun äirees ettei meillä edes puhtaita lakanoita ole tarjota?

Käyttäjän amgs kuva
Ana María Gutiérrez Sorainen Vastaus kommenttiin #7

Mielenkiintoista!
"Lakanat mukana -> vihjaako sun äirees ettei meillä edes puhtaita lakanoita ole tarjota?"
Luulin, että sen takia oli kohteliasta vierailla ilman lakanoita! :) Ehkä parasta on kysyä ja sopia.

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

Yön yli kyläily onkin jo aivan toinen juttu. Se jos mikä on muuttanut muotoaan viime vuosikymmeninä. Esimerkki: kuka enää tohtisi pedata vieraalle yösijan lattialle? Ja onko siihen tarvettakaan, koska moni pitkämatkalainen hurauttaa pihaan asuntovaunuineen? Tai: olenpa itsekin majoittunut hotellissa, ja tehnyt sukulaiskohteeseen erillisen parin tunnin vierailun. Tiedustelematta jäi, olisiko yöpyminen sopinut talon väelle.

Käyttäjän amgs kuva

Kenkien riisuminen eteiseen on myös hygienista. Ilman muuta se on aika kiehtova perinne, joka myös säästää aikaa, kun ei tarvitse siivota jatkuvasti.

Juha Hämäläinen

Suomessa on merkittävä ero vierailukulttuurissa eri alueiden välillä.

Kannaksen Karjalasta siirtyi siirtolaisten mukana avointen ovien vierailukäytäntö. Hämeessä taasen oli tyypillistä, ettei kylään menty etukäteen sopimatta.

Nykyisin Lappi on alue, jossa edelleen voi vapaasti kyläillä loukkaamatta ihmisten yksityisyyttä.

Ja perinteisesti työväestön keskuudessa oli kyläily mutkatonta. Konservatiiviset oikeistopiirit olivat yhteisöjä, joissa ei ollut tapana tehdä yllätysvisiittejä.

Itse kasvoin porvariperheessä, jossa aina opetettiin olemaan häiritsemättä muita perheitä ex tempore kyläilyillä. Tämän opettaminen alkoi neljän vanhasta, jolloin aloin käydä naapureiden taloissa muita lapsia tapaamassa.

Pyhät ja aatot olivat erityisen kiellettyjä samoin aamut, illat ja ruoka-ajat. Äitini oli Hämeestä ja kasvatti näin. Isäni oli karjalainen ja hän ei pätkääkään miettinyt milloin kyläili missäkin.

Näin olinkin eniten työväestön lasten kanssa ja vältin porvareiden pierunpidättelijöitä. Teen edelleen näin. Teennäiset tapakoreat ihmiset eivät kiinnosta.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Nykyisin harvemmin tulee yllätysvieraita., jos tulee otamme ilolla vastaan. Joskus on tarjottavaa, aina ei. Ennen lapsuuden kodissani oli aina varalla tarjottavaa ja vieraat olivat tervetulleita. Meille tulivat niin naapurit kuin sukulaisetkin ja tarjottavaa löytyi. Kotiviiniäkin tarjottiin pieni pikarillinen tulijalle. Sellaiseen totuin ja paljon tuo on vaikuttanut siihen miten meilläkin on vieraita otettu vastaan. Ainahan sitä voi pöyräyttää itsekin jotain tarjottavaa, kun valmista ei kaapissa olen. Yövieraitakin käy, mutta enemmän sopimuksesta. Saunakin lämpiää silloin.
Äitini oli Satakuntalaisestsa perheestä ja isäni karjalais-pohjalaisesta, mutta kummankin sukuun pidettiin paljon yhteyttä.

Käyttäjän ellelazarov kuva
Elle Marketta Lazarov

Me suomalaiset ajatellaan usein ettei vain oltaisi häiriöksi se jarruttaa iloista spontaania vierailukulttuuria.
Kun soitetaankin kysäistään "soitanko pahaan aikaan".

Käyttäjän amgs kuva

Luin, että Espanjassa on tapana ensimmäiseksi kieltäytyä kun tarjoillaan juotavia tai syötäviä. Se ei tarkoita oikeasti, etteikö janoa tai nälkää olisi vaan, että on opittu, ettei saa näyttää nälkäiseltä ja janoiselta. Miten on, kursaillaanko Suomessa? Käsitykseni on, että kyllä. :)
Mielenkiintoista lukea alueellisista eroista.

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

Tuosta tuli mieleeni karjalainen kattaus, johon kuului seitsemää sorttia. Olen omin silmin laskenut vanhanemännän kahvipöydästä 7 erilaista kahvileipää, ja kysynyt mielessäni, oletetaanko vieraan todellakin hyödyntävän koko settiä.

Sama vanha agraariperinne tunsi myös kahvitteluun liittyvän negatiivissävyisen sanonnan "kolmas kuppi on ahneen kuppi". Miten seitsemän sortin leivonnaiset nautittaisiin tyylikkäästi vain kahden kahvikupillisen myötä? Vaikeaa!

Käyttäjän amgs kuva

Ja monesti olen todistanut kutsuissa, että kutsuvieraita täyttyy joskus melkein jopa uhkailla, jotta uskaltaisivat mennä hakemaan syötäviä ja juotavia. Ehkä sekin on osa vierailukulttuurista. Kukaan ei halua olla se ensimmäinen.

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko Vastaus kommenttiin #15

Just! Ja kun kahvi on valmiiksi kaadettuna pieniin, vieläpä ylöspäin leveneviin kuppeihin, on se minuutissa jäähtynyt. Tähän tilanteeseenko sopii sanonta "kylmä kahvi kaunistaa"?

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Saksassa ja Sveitsissä ei aikuisten ole soveliasta mennä kylään ilman ennakkokutsua. Anglosaksiseessa kulttuurissa USA:ssa ja Englannissa sen sijaan se on ihan OK, vähän kuin Karjalassa ennen vanhaan.

Anglosaksisessa kulttuurissa on myöskin sellainen ero, että kun vieraille tarjotaan jotain juomista, vaikkapa kahvia tai teetä, niin se keitetään keittiössä ja tuodaan olohuoneeseen vieraan käteen sinne missä hän istuu. Suomalaiseen perinteeseen puolestaan kuuluu, että kahvipöytä on katettu ja kaikki sitten seremoniallisesti istuutuvat kahvipöydän ääreen.

Anglosaksisessa kulttuurissa ei myöskään riisuta kenkiä. Amerikkalaiset kokolattiamatot ovat kovalla kulutuksella, semminkin kun taloista pitkälti puuttuvat eteiset, tuulikaapeista puhumattakaan ja usein astutaan ovesta suoraan olohuoneeseen.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Vielä tuli mieleeni kulttuurieroista kun USA:ssa kesätyössä ollessani eräs sikäläinen kolleegani pyysi osaston porukkaa lauantaiksi auttamaan muuttotalkoissa. Jokainen tietysti mielellään siihen suostui ja kyseinen pyytäjä ilmoitti myös, että hän tarjoaa meille sitten lounaan.

Itse suomalaiseen talkookulttuurin vihkiytyneenä näin sieluni silmillä kuinka istumme yhdessä pöydän ääressä ryystäen hernerokkaa t.m.s.

Itse asiassa siinä vaiheessa kun tavaroiden asettelu oli vielä menollaan uudessa asunnossa kolleegani mainitsi sivumennen, että tuolla eteisen nurkassa on pussillinen Tacoja (oli käväissyt Taco Bell:stä niitä ostamassa) ja kehotti ottamaan niitä, jos haluaa. Mokasin täysin, kun totesin siihen, että pelkään menettäväni ruokahalun, jos nyt otan niitä. (Ne olivat nimittäin se lounas.)

Käyttäjän Jukka Konttinen kuva
Jukka Konttinen

Vielä muistan tarinan lähi-idästä tulleelta kollegalta joka totesi, että tapasi ensimmäistä kertaa anoppinsa saunassa, alasti.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Ei kai tuo ole ollut Lähi-Idästä tulosta kiinni? Vai oliko?

Käyttäjän Jukka Konttinen kuva
Jukka Konttinen

Nyt en ihan saa kiinni, että mitä kysytään.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka Vastaus kommenttiin #26

Niin, minä puolestani en oikein ymmärtänyt miten tuo Lähi-Idästä tuleminen tuohon anekdoottiin liittyy. Olisiko siinä jotain eroa, jos kyseessä ei olisi ollut Lähi-Idästä tullut kolleega, joka olisi tavannut anoppinsa ensi kertaa saunassa alasti? Varsinkin kun siitä ei käynyt ilmi oliko Lähi-Idästä saapunut sikäläistä kansallisuutta vai suomalainen, joka sattui palaamaan Lähi-Idästä.

Käyttäjän rkoski kuva
Raimo Koski

Et ihan pientä Pandoran lipasta ole aukaisemassa. Minkälaisia suomalaiset tai suomalainen kulttuuri on?

Tähän vuodenaikaan aika usein voi vain katsoa ulos tai yrittää heittää kissan sinne. Arvio aika usein on, että täällä en halua olla. Kylmää, pimeää ja räntäsadetta. Kuinka monta sanaa eskimoilla on lumen olomuodoille ja kuinka monta suomalaisilla. Miten monta espanjaksi?

Käyttäjän amgs kuva

Kiehtova aihe ja iloisena luen kommentteja. Niistä oppii uutta. Espanjankielisissä maissa on tapana viedä vierailun isännille jotakin pientä. Espanjassa se on yleensä viinipullo ja tuotu viinipullo korkataan ja nautitaan yhdessä. Nicaraguassa viinin sijasta viedään kahvia, jälkiruokia, ym. Suomessa se pieni lahja on yleensä kahvipaketti.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Isäni muisteli aikoinaan, kun meille oli joskus 60-luvun alkuaikoina tullut illalla kylään kaksi työkaveria spontaanisti kossupullon kanssa. He olivat sitten illan mittaan yhdessä tyhjentäneet pullon, saattoi äitinikin siitä paukun ottaa seurassa.

Tarina oli ollut sellainen, että nuo kaksi kaverusta olivat ensin menneet lähellä olevaan naapuriin kylään sen saman pullon kanssa ja toinen heistä oli sitten etiketin mukaan kohteliaasti ojentanut pullon perheen emännälle tuliaiseksi. Kotvan olohuoneessa istuttuaan ja niitä näitä juteltuaan he havaitsivat, että mitään tarjoilua ei ollut odotettavissa. Lähtiessään he sitten kävivät hakemassa perheen jääkaapista pullon pois ja tulivat meille.

Käyttäjän BritaAhola kuva
Brita Ahola

Turkissa meitä pyydettiin kylään. Oppaamme neuvojen mukaan veimme kukkia ja coca-colaa :-)

Käyttäjän BritaAhola kuva
Brita Ahola

Kyllä kursaillaan. Minäkin opin jo pienenä, että noutopöydästä hakee ensin vanhimmat ja arvokkaimmat vieraat ja sitten vasta muut - ja niin, että miehet viimeiseksi :-)

Käyttäjän amgs kuva

Olen lukenut tuosta vanhasta järjestyksestä ja Ruotsissakin on sellainen. Olisiko se peräisin jo Ruotsin valtakaudelta?

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Japanilaiseen käytäntöön kuuluu, että miehet hakecat ensin ja naiset sitten vasta jos jotain jää jäljelle. Samoin naiset antavat miehille tietä kulkea ovesta ensin. Sukupuolten välinen kynnys on sikäläisessä kulttuurissa edelleen sen verran korkea, että vaikka japanilaisille miehille ei tuota ongelmaa oppia kättelemään (kumartamisen sijasta) tervehdykseksi länsimaalaisia miehiä, niin naisten kätteleminen tuntuu heistä ylivoimaisen kiusalliselta.

Käyttäjän usjussi kuva
Heikki Karjalainen

On se vain Suomessa muuttunut avoimista maaseutujen ovista kaupungeissa toiseen suuntaan. Kyllä kaikki vierailut- yllättävätkin sovitaan edes huikan etukäteen.

Useamman päivän yövierailuille viemme omat lakanat ja pyyhkeet- ei siksi että siellä olisi epäpuhdasta, vaan auttaaksemme isäntäväkeä.

Meille, kun tullaan, paikat on aina puts, puts - se on aika tärkeää.

Uudessa asunnossamme vieraat tietenkin haluavat kollata kaikki huoneet ja muut tilat. No, makuuhuone pidetään kiinni, vaikka vain piruillaksemme. Kaikki muu on avointa.

Saksassa tyttäremme (Suomalais-Meksikolainen) ovet ovat avoimia, vaikka 3-lapsinen perhe on suomalasisin katsottuna on kaoottinen. Vaari ja Mumi Suomesta menevät panemaan huushollin järjestykseen- aina ja keittämään isoine annoksineen soppakattilan täytteen herkkuja. Ja kaikki tyttären tyttäret avustavat vaaria ihan kaikessa. Muuten siellä ei saisi kuin puoli lasillista tequilaa ja muroja.

Tämän blogin suosituimmat

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset