*

Tribuutti Kunnianosoitus maalle, jossa olen ollut onnellinen.

Rakkaita jouluperinteitä

  • Runeberg ja valoporot Esplanadinpuistossa tänään.
    Runeberg ja valoporot Esplanadinpuistossa tänään.
  • Achuapan kirkko. Siellä kävin keskiyön messulla (Misa del gallo) isoäidin kanssa.
    Achuapan kirkko. Siellä kävin keskiyön messulla (Misa del gallo) isoäidin kanssa.
  • Tähtihedelmiä äidin pihapuusta.
    Tähtihedelmiä äidin pihapuusta.
  • Ihania jouluomenoita marketistä. Pienenä sain vain viipaleen, koska omenat maksoivat Niacarguassa paljon. Joulu on kuitenkin jakamisen aika. <3
    Ihania jouluomenoita marketistä. Pienenä sain vain viipaleen, koska omenat maksoivat Niacarguassa paljon. Joulu on kuitenkin jakamisen aika. <3

Lapsistani nuorin kysyi: "Äiti, onko sinulla koskaan ollut huonoja jouluja?"

On ollut erikoisia jouluja, mutta muistan niitäkin jouluja lämmöllä. Kuubassa ei joulua vietetty. Sisäoppilaitoksessa nicaragualaiset teinit kaipasimme jouluna kotiin, kokoonnuimme laulamaan keskenämme joululauluja. Tarjoilla oli jouluruokaa, mutta lahjoja ja joulukoristeita ei ollut missään. Onneksi sisäoppilaitoksessa oli hyviä piirtäjiä ja aina joku kavereista teki upeita jouluisia piirustuksia. Joulu oli melkein jokaisen kaverin sydämessä.

Nicaragualaisesta joulusta kaipasin silloin äidin laittamia jouluruokia, tuoksuja, joulumenoja, joulukuusia, seimen rakentelua ja perheen ja kylän iloa.

Suomessa jouluna kaipaan edelleen sukulaisten luokse. Suomalainen joulu on kuitenkin kokonaisvaltainen, se imee ja täyttää lämmöllä.

Hyvää joulun odotusta kaikille!

Tässä lisää joulusta: Jokainen lapsi on hyvän joulun arvoinen.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (17 kommenttia)

Käyttäjän mattiosaisa kuva
Matti Säisä

Lapsuuden jouluista muistuu mieleeni tällainen lämmin muisto.

Lapsuuteni joulunajan eväistä paksusilavaisen kinkun ja kotona tehtyjen laatikkoruokien lisäksi sian pää tai oikeastaan pään puolikas se oli. Pari kolme päivää ennen joulua otti äitimuori esiin ison kolhiintuneen alumiinikattilan, sytytteli tulet keittiön puuhellaan. Laittoi sianpään puolikkaan kattilaan, lisäsi vettä, suolaa, maustepippureita ja jokusen laakerilehden joukkoon. Keitteli pienellä tulella hyvän aikaa välillä muiden askareiden ohessa jonkun klapin hellan pesään lisäten.

Käytiin kakarat uteliaisuuttamme kurkkimassa kattilaan, vieläkin vähän puistattaa kun muistelen kuinka tuo kelmeä, eloton sian silmä kattilasta tuijotti, poskilihojen kypsyessä ja repeillessä esiin tuli joitakin ruskeita hampaita, oli se lapsen silmään melkoisen kamala näky. Mutta jonkinlaista jännitystä elämään tarjosi aikana jolloin mukuloille ei ollut telkkarin kauhu- ja väkivaltafilmjä vielä tarjolla.

Lisäili äiti aika ajoin pilkkeitä hellan pesään, kurkisteli välillä kattilan kannen alle, pitkään antoi kiehua, on porsaan päässä näet sitkeitä purulihoja, jännetuppia, rustoja ja luukalvoja jotka vaativat antautuakseen pitkän kypsymisajan.
Nosti sitten aikanaan kahdella kauhalla pään sinkkipeltiselle tiskipöydälle. Kun pää oli hieman jäähtynyt erotteli näppärillä sormillaan samalla
perinteisiä joululauluja hyräillen lihat luista. Suurella mielenkiinnolla me lapset seurasimme toimitusta, tuli siinä samalla porsaan pään sangen monimutkainen anatomia lapsille tutuksi. Paloitteli sitten lihat ja erikseen keittämänsä sian maksan suunnilleen sormenpään kokoisiksi paloiksi porsliiniseen pilkkumiin.

Sitä en muista miten valmisti liemen, no keitinliemi siinä tietysti oli mutta oliko muuta, en muista, se ei niin mielenkiintoista lapsen mielestä ollut että mikä aiheutti sen että tapahtui hyytyminen. Siinä se oli aladoopin synty myös tytiseväksi sitä kotipuolessa kutsuttiin, tuo jouluaaton ruokapöydän herkku. Maksapaloista hyytelössä aivan erityisesti pidin, kaivelin niitä erikseen irti aladoopista lautasen reunalle ja niillä viimeksi herkuttelin.

Oli senverran suuritöinen eväs sianpäähyytelö että lähinnä vain jouluksi äiti sitä valmisti. Muina aikoina joskus kaupasta ostettiin mutta eihän se äidin tekemälle ensinkään vertoja vetänyt.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Olipa hauska muisto. Olen kerran paistanut sian pään puolikkaan uunissa. Hyvää tuli. Serkkuni poika seurasi toimitusta. Nyt tulikin halu tietää muistaisiko hän siitä jotain. Annoin hänelle maistiaisia kypsyneestä sian päästä. Syltyksihän sen lihat ja muut osat sopivat erinomaisesti.

Käyttäjän amgs kuva

Luin kommenttisi ja puistatti. Olen elämässäni nähnyt outoja asioita, mutta miten kielteisyys ja inhorealismi auttaisi lukijoita eteenpäin. Ei mitenkään ja siksi toivon, että blogissani keskityttäisiin myönteisiin asioihin. En usko, että tuo olisi sinun rakkain muisto jouluista. :)

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Minä pidin hyvänä tuota aladobin eli "tytinän" (kuten lapsuuden kodissani sitä kutsuttiin) valmistuksen kuvaamista. Se tuntui sinusta groteskilta, koska ilmeisesti inhoat tuota ruokalajia tai ainakin sen raaka-aineita tai valmistusmenetelmää. En silti mitenkään mieltänyt sitä sellaiseksi tarkoitetun. Kuvailussahan vain esiteltiin lapsen tunnemuistoja eivätkä ne mitenkään erityisen negatiivisia olleet. Mielenkiintoahan tuossa eniten korostettiin.

Käyttäjän MattiJuhani kuva
Matti Loikkanen

Sian teurastaminen jouluksi oli yksi vanha traditio Suomessa.
Kaikki tiesivät, että "sika ei elä vanhaksi" tai että "sika ei joulua näe"

Käyttäjän mattiosaisa kuva
Matti Säisä

Olen pahoillani jos koit muistelmani vähmmän myönteiseksi. No ei se toki rakkain joulumuistoni ole mutta hyvällä muistelen tuota aladoopin valmistusta, muisto on myös todella kohdallani jouluinen koska vain yhden kerran vuodessa äiti tätä suuritöistä herkkua valmisti.
Rakkaimmat joulumuistoni ovat kovin tavanomaisia, kuusen haku isän kanssa metsästä, lähisukulaisten kanssa yhdessä olo ja joululahjat.

Käyttäjän amgs kuva

No joo, ehkä nousin tänään väärällä jalalla ja ei olisi pitänyt heti aamiaisen jälkeen lukea. Se ei tuntunut mukavalta. Ehkä se johtuu myös siitä, että nykyisin olemme erkaantuneet haastavasta arjesta. Mietin kuitenkin, että se kuvaus kertoo menneestä ajasta ja siksi sen piti jättää tähän. Elämä ei ole aina vain ruusuilla tanssimista.

Antero Kuortti

Eipä se sianpääkertomus kertonut pelkästään menneistä ajoista vaikka sellainen toisille hienohelmoille "inhorealistinen" kuvailu voi tuntua oudolta.

Sillä vielä nykyäänkin ruoanvalmistuksen yksityiskohdat voivat olla hienohelmoille vastenmielisiä. Tuo kuvaus oli tyypillinen vähävaraisille perheille silloin, ja on täyttä totta vielä tänäänkin muutamalle miljardille ihmiselle nykyäänkin.

Rakas hienohelma Anamme taitaa olla ensimmäisen maailman ihmisiä joille kolmas maailma on täysin vieras.

Käyttäjän amgs kuva
Ana María Gutiérrez Sorainen Vastaus kommenttiin #8

Kiitos uudesta sanasta leimojeni luetteloon. :) Hienohelma on kaunis sana verrattuna muihin sanoihin millä minua on kutsuttu. Rauhallista joulun aikaa sinulle!

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

Hyvää juhla-aikaa, Ana Maria!

Käyttäjän amgs kuva

Kiitos Tuomo ja kaikkea hyvää sinullekin!

Käyttäjän usjussi kuva
Heikki Karjalainen

Meidän perheellämme Baden-Badenissa ( Suomi-Mexico) Piñata oli se lasten odottama sen särkeminen. Se on iso koristeltu pussi orrella, joka rikotaan kepein ym. ja sieltä sitten tippuvat "lahjat". Piñata ei kuitenkaan korvaa itse Joulupukkia ja lahjoja tänään, vaan se on kulttuuria.

Käyttäjän amgs kuva

Olet oikeassa. Onhan se amerikkalaisen juoman joulupukkikin olemassa. Eilen ihmettelin Facebookissa sitä, että Helsingin päärautatieaseman pihalla olevassa isossa mainoksessa oli tuon juoman joulupukin mainos eikä esimerkiksi isolla Tervetuloa Suomeen -mainoksia vaikkapa vanhan nuuttipukin kuvalla. Tiedän mainosrahoista, mutta silti tuo kuva ei kerro mitään Suomesta saapuville matkustajille.
https://www.facebook.com/photo.php?fbid=9208791380...

Käyttäjän usjussi kuva
Heikki Karjalainen

Oho ! Tuo oli paha juttu Hesassa ?

Käyttäjän amgs kuva
Ana María Gutiérrez Sorainen Vastaus kommenttiin #13

Pari päivää sitten olin kirjoittanut espanjankieliseen blogiin, että Suomi on joulumaa ja niin onkin. Harmi, ettei sitä korosteta maahan tuleville. Luulisi, että puhdas ilma, tunturi ja lunta sekä terveelliset elämäntavat ovat kaukana kolanmakuisen virvoitusjuoman rekasta.

http://descubriendosuomi.blogspot.fi/2017/12/en-la...

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen Vastaus kommenttiin #14

Suomi näyttäytyy joulumaana Lapissa. Sinne lennetään joka puolelta maailmaa ihailemaan lunta ja joulupukkia ja luontoa. Eilen radiossa kerrottiin miten paljon lennot Englannista Lappiin ovat lisääntyneet. Kyllä Suomea on hyvin mainosettu, mutta Helsinginkin pitäisi ottaa oppia ja olla edustavampi joulumaan sisääntuloikaupunkina https://www.santaclausvillage.info/fi/

Käyttäjän rjaaskel kuva
Risto Jääskeläinen

Hyvää Joulua itse kullekin!

Tämän blogin suosituimmat

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset