Tribuutti Kunnianosoitus maalle, jossa olen ollut onnellinen.

Vänrikki Stoolin tarinat

  • Uusimmassa suomennoksessa on Vänrikki Stålin tarinat.
    Uusimmassa suomennoksessa on Vänrikki Stålin tarinat.
  • Vänrikki Stoolin tarinat

Kohta on taas kansallisrunoilija Johan Runebergin päivä. Runebergin tunnetuin teos on Vänrikki Stoolin tarinat. Teoksessa on 35 runoa.

Olen lukenut, että ennen vanhaan sitä luettiin kouluissa. Itse olen lukenut vain joitakin runoja ja on mielenkiintoista huomata kuinka kieli on muuttunut. Lempirunoni on Sotilaspoika (kuvassa on pätkä). Mikä on lempirunosi tästä merkittävästä teoksesta?

Innostuin ja päivitin juttuni aiheesta myös espanjaksi. Tässä linkki: Descubriendo Suomi

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (29 kommenttia)

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Kolussa todellakin luimme nuo runot ja opettelimme samalla runouden kieltä, sen polveilevutta ja muuta. Minulla ei ole mitään erityistä suosikkirunoa, vaikka Sven Dufva jäikin mieleeni hiukan säälittävänä henkilönä. Kuluisin ja suosituin runo on hänestä. Jossakin hyllyssäni on yhä se koulussa luettu ohut pieni kirja, jossa on arvioita lyijykynällä runomitoista.

Toinen kirja, isompi on Johan Ludvig Runebergs hundraårsminne. Festskrift den 5 Februari 1904. Ensimmäisessä kappaleessa on Vänrikki Stoolin tarinoista. Kirjassa muistellaan myös Runebergia ja hänen suhteitaan Ruotsiin, Saksaan ja Tanskaan sekä kuva taiteisiin, ja Runebergin runouden pohjalta syntyneeseen musiikkiin. Tärkeä mies, josta tuli jo varhain Ruotsissakin tunnettu mies. Sielläkin syödään Runebergin torttuja.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Sullahan oli fiksu opettaja joka runomittojakin opetti! Muistatko vielä mikä mitta Runeberg käytti. Aika vaikea tehtävä on suomentajalla ollut.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Heksametrissä neljä ensimmäistä jalkaa ovat vapaasti daktyyleja ja/tai spondeita, mutta viides jalka on aina daktyyli ja kuudes on aina spondee tai trokee. Tämä vakioloppu tuo heksametriin sen heksametrimäisen rytmin.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Piti minunkin katsoa kirjahyllyäni. Löytyi neliosainen Runebergin Samlade arbeten. Torpflickan teki minuun vaikutuksen pikkulapsena; se oli niin sykähdyttävän surullinen. Täytyy lukea.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Ennen vanhaan mun lempirunoni oli Döbeln Juutalla jota harjoittelin lausumaan suurella paatoksella. Isoäitini lausui alkukielellä minulle lempirunojaan tästä kokoelmasta jo ennen kuin opin lukemaan.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Tuosta runosta minäkin pidän.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Sen olisi voinut arvatakin. Täytyy lukea.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio Vastaus kommenttiin #9

Vahvistuneita rivejänsä pitkin
nyt rauhallisna Döbeln ratsastaa,
jokaisen parven, kaikki soturitkin
terävin silmäyksin katsastaa.
Sen Suomen mies ja Ruotsin saattoi nähdä,
ett' aikoi jotakin hän suurta tehdä,
hän miettivämp' ei ollut milloinkaan;
mut lauhemp' oli myöskin entistänsä,
myhäillen usein jonkun nähdessänsä
jylseitä, arpipäitä tuttujaan.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #11

Sodan ihannointia. Parempi sankari olisi sellainen päällikkö joka menisi nuotion ääreen keskustelemaan ja sopimaan rauhasta vastapuolen päälliköiden kanssa samalla kuin ryhmä rivisotilaita kummaltakin puolella kokoontuisivat keskustelemaan löytyisikö parempia keinoja kuin tappaa toisensa.

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko Vastaus kommenttiin #13

Tarkoitat selvästikin, että

Eiks' sotilaiden neuvosto
vois palaveerata?
Ja upseereiden kohtalo
ois diskuteerata!

Mutt' rauhanpiippua ei saisi kukaan sytyttää:
myös armeijaa näet velvoittaa tu-pakka-laki tää

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Vielä 60-luvulla oli kouluista vapaata Runebergin päivänä. Muistan sen siitä, että pikkuveljeni syntyi 5. helmikuuta ja vietimme sisareni kanssa kahdestaan kotona sen päivän, kun isämme oli jossain ulkomailla työmatkalla ja äidilleni jouduttiin tilaamaan ambulanssi aamulla, koska veljeni syntyi keskosena. Sairaalasta soitettiin joskus 11 maissa aamupäivällä ja kerrottiin, että meille on syntynyt pikkuveli.

Runeberg on merkittävä henkilö Suomen kulttuurissa, mutta hän ei osannut suomea lainkaan. Kaikki hänen suomenkielinen tuotantonsa on käännettyä. Tämäkin on yksi rikka rokassa niistä perusteista, joiden vuoksi ruotsin kielen virallinen asema Suomessa on syytä säilyttää.

Vårt land vårt land, vårt fosterland ...

Käyttäjän ollivaisala kuva
Olli Väisälä

"ei osannut suomea lainkaan"

Nettiä selaamalla saa pikemminkin käsityksen, että suomenkielen taito oli puutteellinen muttei olematon. Olisiko hän Saarijärvellä asuessaan pysynyt täysin ummikkona?

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

No tietysti jokainen Suomessa asunut jo silloin jotain saattoi osata, mutta Saarijärvellä Runeberg vietti vain reilun vuoden ja hän keskittyi nimenomaan valmentamaan nuorukaisia ruotsinkielistä opiskelua varten.

Missään nimessä Runebergin suomen kielen taito ei ollut verrattavissa vaikkapa J.W.Snellmanniin, joka rohkaistui myöhemmillä päivillään jopa kirjoittamaan jotain suomeksi.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

En muistanutkaan, että koulusta olisi ollut Runebergin päivänä vapaata. Puhuimme hiljattain Runebergin kodissa vierailusta syyskuussa. Sehän on Porvoossa. Olen ollut siellä muutaman kerran, mutta sellaisen kulttuurikodin voi katsastaa useamminkin ja kyllähän se Runebergin patsaskin Espan puistossa on muistorikas. Kokoonnuimme patsaalle vanhojen päivänä.

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

Sven Dufva (äännetään "duuva") pysäytti vihollisen Koljonvirralla, ja hyvin samankaltainen oli Antti Rokan suoritus 130 vuotta myöhemmin, kun hän taistelukaivannossa kävi "painimaaottelun Suomi-Neuvostoliitto".

Kiitos jälleen minua edeltäneille sukupolville: hyllystäni löysin v. 1902 painetun teoksen "Vänrikki Stoolin miehet", jossa esittelytekstein ja piirroskuvin tehdään selkoa kuuluisan runoelman henkilöistä.

Käyttäjän DanielMalinen kuva
Daniel Malinen

Runebergin tuotannosta en olekkaan lukenut kuin Meemme runon, Porilaisten marssin ja Saarijärven Paavon. Näistä mieleen jäävin oli Saarijärven Paavo joka oli ala-asteen historiankirjassa esimerkkinä aikansa maaseutuihmisten arkisesta elämästä ja ajattelusta. Toisaalta Paavo oli kova rukoilemaan tätä oman mielensä mukaista kristittyjen jumalaa, joten tuskin koko tekstiä saa tänäpäivänä lukea kouluissa toisin kuin vielä abaut kymmenen vuotta sityen vielä.

Ps. Sven Tuuva on muutes Runebergin muunelma antiikin myyttirunoelmasta, joka kertoi muuan roomalaisen Horatius Covleetan taistelusta yksikseen kokonaista etsurkkiarmeijaa vastaan Tiber-joen sillalla vuonna 507 eaa. Koljonvirran taistelu on vain Suomensotaan liitetty satu, eikä siellä mitään siltaakaan koskaan ole ollut.

Käyttäjän amgs kuva

Kiitos kaikille hienoista kommenteista! Oli nautinto lukea niitä. Jouduin toisalla vastamaan siihen, että lempirunoni on sellainen, jossa ihannoidaan sotaa ja sotilaita. Runojen tulkintoja voivat olla monenlaisia, jos runo antaa siihen tilaa. Ehkä Runebergin runojen voima on myös siinä, että voimme lukea niitä ja vastaanottaa niitä monin eri tavoin.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Näin on kaikkien hyvien runojen kohdalla.
Luin nyt löytämästäni kokoelmasta Fänriks Ståls sägner Torpflickan, joka niin järkytti minua pikkulapsena.
Muistan isoäitini usein lauseneen säkeistön, jossa tyttö pyytää äitiä valmistamaan itselleen haudan kun kuulee äidiltään, että taistelussa kaatuneeksi jo itkemänsä sulhanen onkin säilynyt äidin kehoituksesta elossa piilossa pysymällä. Taisin itsekin oppia jotkut säkeet ulkoa.
Runebergin runot vaikutti talvisodan henkeen ja taistelumoraalin viime sodissa. Rintamakarkurit ja sotapsykoosin kokeneet joutuivat häpeämään pelkuruuttaan jos säilyivät hengissä. Monia teloitettiinkin omien upseereiden toimesta.
Pidän kyllä Runebergin runoista, mutta Topeliuksen runot ovat läheisempiä.

Käyttäjän henry kuva
Henry Björklid

Osasin pikkupoikana pääkohdat ulkoa Otto von Fieandt-runosta. Se on myös vaikuttanut elämääni ja sen arvoihin.:

Otto von Fieandt

Var i kriget, det är sant,
Endast överstelöjtnant,
Hade med armén fått vandra,
Om han kunnat lyda andra.

Men han gick sin egen stig,
Bar sitt huvud själv för sig,
Kunde under ingen vara,
Fick ock därför egen skara.

Nu så hör, hur han såg ut:
Klädd han gick i grå syrtut,
Den var sydd på hemloftskullen
Och av egna får var ullen.

Överst på hans hjässa satt,
Sliten blank, hans faders hatt,
Ärvd vid Villmanstrand på näset,
Där hans farfar bet i gräset.

------

Hjälte var han ej just så,
Att han nu dugt ses uppå;
Andra tider, andra seder,
Fieandt bar för djupt sin heder;

------

När han gick med den i hand,
Klämde till för kung och land,
Var han seg som gamla eken,
Blev ej gärna trött av leken,

Kunde slåss fast hela dan,
Brydde sig om segern fan,
Ville blott ge drift åt striden,
Därtill var hans kantschuk vriden.

Finnen, visste han helt gott,
Är för trygg för att ha brått,
Ville därför hjälpa arten,
Icke modet, endast farten.

Pipa skulle dock han ha,
Eljest var det aldrig bra;
Men med röken frisk i munnen
Slogs han glatt, fast övervunnen.

Ofta mitt bland vapnens brak
Tog han därför ny tobak,
Lät sin närmsta busse bida
Och slå eld, förrn han fick strida.

När han sen i hopen stod,
Översköljd av svett och blod,
Gjorde med sin dagg försöken
Och ur bottnens djup sög röken,

-------

Talte finska som en tolk,
Skrek som åt sitt arbetsfolk;
En fick pris, en ann' en skrapa,
Ingen fick stå lat och gapa.

Då, så säga än hans män,
Var ej gott för fienden,
Då var gubben lik hin onde,
Annars var han som en bonde.

Sådan kom han med sin flock,
Samma pipa, samma rock,
Efter många hårda strider
Fram till Karstula omsider.

------

Sexton timmar höll han ut,
Då fick gubben stryk till slut,
Måste dra sin trupp ur flamman
Och ge djävulen alltsamman.

------

Vad han satt och tänkte på,
Kunde ingen rätt förstå,
Med sig själv blott höll han gille,
Lät sitt folk gå som det ville.

När han kom till Lintulaks,
Bad han om en halmkärv strax,
Sökte sömn på all sin möda,
Smakte ej en bit till föda.

Sådan slöt han denna dag;
Nästa morgon, tre vid lag,
Sen han fått en smula blunda,
Var han ren helt annorlunda,

----

Gud vet eljest hur det är,
Väl behövs i fält gevär,
Men att såsom Fieandt strida
Kan väl också ha sin sida.

Därför säga ock hans män,
När det väckes fråga än
Om de tusende besvären,
Landets fall och huvudhären:

"Annorlunda kriget gått,
Om en general man fått,
Som förstått värdera tiden,
Och som rökt tobak i striden."
________________________________

Henry

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

Herkkua! Tuo "Villmanstrand"-säkeistö ansaitsee esittämisen myös suomeksi:

Päässä isän hattu on,
kulunut ja nukaton,
peru saatu Lappehelta,
vaarin kuolintanterelta.

Ja "Karstula"-värssy:

Niin hän viimein joukkoineen,
piippuineen ja takkeineen,
tapeltuaan raivoisasti,
pääsi Karstulahan asti.

Vielä yksi paikannimi, "Lintulaks":

Lintulahteen tultuaan
olkikuvon pyysi vaan,
tahtoi unta vaivoistansa,
maistanut ei ruokiansa.

Suomennokset Paavo Cajander

Käyttäjän DanielMalinen kuva
Daniel Malinen

Paavo Cajander ansaitsisi kyllä kansallissuomentajan arvonimen. Maamme-laulukin on Cajanderin kääntämä

Käyttäjän amgs kuva
Ana María Gutiérrez Sorainen Vastaus kommenttiin #20

Alempana olevassa linkissä sanotaan, että Cajander oli kaikkien aikojen työteliäin suomentaja. Siellä sanotaan myös, että Suomen kansallislauluna tunnettu Maamme on usein laitettu Cajanderin nimiin, mutta se periytyy Julius Krohnin vuoden 1867 käännöksestä. Mielnkiintoista!

https://fi.wikipedia.org/wiki/Paavo_Cajander

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Nyt vasta tuli mieleen miten Runeberg käyttämällä erilaisia runomittoja luo tunnelmia ja sävyjä eri aiheisiin.
En ole ikkinä oppinut runomittoja vaikka opiskelin kirjallisuutta.

Käyttäjän sarilait kuva
Sari Laitinen

Olenko minä ainoa, joka inhosi Runebergin runoja lapsena?

Taisin joutua lukemaan niitä liian pienenä, koska runokielikään ei oikein auennut. Ihmettelin vuosia, kuka teki pojan isän astumaan.

Ateistiperheen lapselle ei oikein auennut se Saarijärven Paavokaan. Jos halla vie puolet sadosta, ja perhe joutuu syömään pettuleipää, kyllä se herra on hylännyt.

Käyttäjän jojalonen kuva
Jussi Jalonen

Paavo Cajanderin suomennokset ovat yhä edelleen aivan täysin hirvittäviä, mutta Otto Mannisen käännöstyö kyllä upposi meikäläiseen.

Charles Wharton Storkin englanninkieliset käännökset ovat, hassua kyllä, tämän päivän näkökulmasta ihan kuranttia kamaa. Ehkä ruotsinkielinen runoilu vain kääntyy paremmin englanniksi.

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

"Olenko minä ainoa, joka inhosi Runebergin runoja lapsena?"

- Varmaa vastausta minulla ei ole, mutta tuskin jäisit aivan yksin. Oheisessa videossa toinen huomattava lyyrikko, Hector, esittää Runeberg-maininnalla (2:18) höystetyn laulunsa. Olipa yhtenäinen tuo 1970-luvun hiusmalli, ja runsaampi kuin kansallisrunoilijalla!

https://www.youtube.com/watch?v=NISlKzzZTY4

http://sydaby.eget.net/swe/jpp/runeberg.jpg

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Minulle upposivat kun kuulin niitä jo iltasatuina paljon ennen kun opin lukemaan. Saarijärven Paavossa minulle oli olennaista kehoitus naapurin auttamiseksi taas sekoittaa pettua jauhojen joukkoon, vaikka sato oli vihdoin onnistunut. Tämä runo taisi vaikuttaa osaltaan minun vastuuntunteeseen.
Blanda hälften bark i brödet. Oikea periaate; vähempikin riittää kun toisilla on hätä. Nyt tehdään päivastoin.

Juuso Hämäläinen

Runeberg kirjoitti Vänrikin tarinat ruotsiksi. Se onkin paras lukea alkuperäisellä kielellään eikä suomeksi.

Jokainen suomalainenhan koulunsa käynyt osaa ruotsia. Muista en osaa sanoa :-

Käyttäjän amgs kuva

Moni meistä hankkii itse kielitaitonsa. Olen omatoimisesti opiskellut ruotsia, mutta kielitaso ei valitettavasti ole niin korkea, että ymmärtäisin vanhaa tekstiä sillä kielellä.

Tämän blogin suosituimmat