Tribuutti Kunnianosoitus maalle, jossa olen ollut onnellinen.

Kaipuu

  • Kaipuu
  • Tango Ylen aamutelevisiossa.
    Tango Ylen aamutelevisiossa.

Sanotaan, että ilo on pienestä kiinni ja joskus se pitää paikansa. Eilen ruokakaupassa näin Costa Rican lipun erän hedelmän kyljessä. En ole syntynyt Costa Ricassa, mutta iloitsin kuitenkin, että näin jotakin mitä on tullut sieltä päin, josta minäkin olen tullut.

Tänä aamuna yllätykseni oli suuri kun televisiossa oli argentiinalainen mies ja venezuelalainen nainen tanssimassa tangoa ja musiikki oli Carlos Gardelin. Pariskunta oli televisiossa Agencia Latinan -yhdistyksen edustajan kanssa puhumassa Helsingin tangoviikon tapahtumista. Tango viikon päämäärä on yhdistää kansoja ja samalla tuoda hyviä puolia Latinalaisen Amerikan kulttuurista.

En ole syntynyt Argentiinassa, mutta taas sydämeni kutistui vähäsen . Varmasti, jos olet asunut tai asut ulkomailla, kaukana Suomesta, ymmärrät mitä nyt kirjoitan.

Tilastojen mukaan Suomessa asuu alle 10 000 latinoa ja uutiset Latinalaisesta Amerikasta keskittyvät muihin aiheisiin kuin kulttuuriin.

Tässä tämä linkki, jos haluat lukea espanjaksi: Algo de lo latino en Finlandia

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

5Suosittele

5 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (10 kommenttia)

Käyttäjän mattiosaisa kuva
Matti Säisä

Ana Marian tarina saattoi hyvälle mielelle niinkuin myös tuo aamun TV tangonäyte. Ilo on joskus tosiaan pienestä kiinni. Tai onko se nyt pientä, kohdallani yksi tapa nostattaa alas painunutta mielialaa ja harmautta on katsoa ja kuunnella Youtubeesta tangoja, latino ja espanjalaisia. Musiikki, liike, paneutuminen asiaan on kerrassaan mielen vangitsevaa.
Eikun kokeilemaan, hakusanoiksi ensialkuun vaika tango ja Piazzola.

Käyttäjän amgs kuva

Kun katsoin tanssijoita mietin, että tango on kuin taideteos kun sen osaa.

Käyttäjän ellelazarov kuva
Elle Marketta Lazarov

Ei ole vaikea ymmärtää mitä sydämessäsi liikahti.
Olet positiivinen sisukas sissi ,kun viihdyt meillä vaikka olet kuuman kuuman tangon kulmilta kotoisin.

Käyttäjän usjussi kuva
Heikki Karjalainen

Latinalainen tango on oikeasti sitä, minkä minä osaan ja tanssin oikealla "vartalorytmillä". On se kuitenkin sellainen, joka tarvitsee harjaantuneen kumppanin. Ravintoiloiden tanssilattioilla et saa kuin vihaisa ilmeitä, koska se vaatii myös tilaa ja ylväyttä.

Käyttäjän MattiJuhani kuva
Matti Loikkanen

Ana Maria, kirjoittelet useasti kaipuulla Latinalaisesta Amerikasta.
Lukijoita askarruttaa tietysti, etta oletko kotonasi Suomessa?

Käyttäjän amgs kuva

Otsikko on kaipuu, mutta se olisi voinut olla myös rakkaus tai ilo. Voin Suomessa mainiosti, mutta kuten suomalainen, joka vaikkapa Nicaraguan lämmössä mangopuun alla kaipaa hapanta ruisleipää ja mansikkamannapuuroa ja iloitsee kun Ruotsin lippu osuu silmiin, niin minäkin välillä iloitsen kun näen jotakin sieltä päin. Ei nämä tunneasiat ole poissulkevia, kuten Hilkka sanoi hyvin.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Ikävä tai kaipuu ei tarkoita sitä etteikö viihtyisi. Karjala takaisin keskusteluissa kotiin kaipuukin on vain sellaista kaipuuta.

Käyttäjän amgs kuva
Ana María Gutiérrez Sorainen Vastaus kommenttiin #8

Juu, muistan kuinka Kuubassa suomalaiset ilahtuivat hapankorpuista, mutta heillä ei ollut pientäkän halua palata Suomeen. :)

Käyttäjän hilkkalaronia kuva
Hilkka Laronia

Mie olen selviny tuolta Peräpohjolasta Ouhluun saakka vain ja olen huomanu, että vanhemmiten sitä alkaa nähä ja kattoa yhä suuremmalla lämmöllä sitä kotiseutua, muttei tarkota yhthään, että sinne pitäs tai ees haluaisin muuttaa, en ennää itte kuulu sinne, mutta sulla se kotiseutu on tosi kaukana ja matka on tosi pitkä ja silti rakkaus on ja ehkäpä kasvaa vaan ja mie uskon, etton vain hyväksi sielulle tai jollekki eheytymiselle ihan ittessä!

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

Asun neljän kilometrin päässä syntymäkodistani. Minun ei siis tarvitse tuntea erityistä kaipuuta kotiseudulleni. Piipahdin juuri vilkaisemassa sukulaisteni (molemmat vanhempani ja heidän molemmat vanhempansa, äitini sisaruksia, isäni veljiä, isäni kasvatusvanhemmat hänen orpolapsivuosiltaan, äitini isän vanhemmat) hautoja kirkkomaalla, ja siihen tarvitsin parikymmentä minuuttia.

En väitä, että suvun juurilla pysytteleminen on millään tavalla tyylikkäämpää tai kunniakkaampaa kuin maiseman vaihtaminen, mutta kaltaiselleni ihmiselle ratkaisu oli luonteva. Esittäydyn mielelläni sadannen polven savokarjalaiseksi, vaikka niin pitkistä juurista minulla ei tietenkään ole näyttöä.

Tämän blogin suosituimmat