Tribuutti Kunnianosoitus maalle, jossa olen ollut onnellinen.

Ihminen ensin

  • Ihmiset kulkevat yhdessä. Koko perhe on yhdessä mukana juhlissa ja hautajaisissa.
    Ihmiset kulkevat yhdessä. Koko perhe on yhdessä mukana juhlissa ja hautajaisissa.
  • Joulukuussa on kouluvuoden loppujuhlat. Kuvassa Achuapan lukion ylioppilasjuhlat.
    Joulukuussa on kouluvuoden loppujuhlat. Kuvassa Achuapan lukion ylioppilasjuhlat.
  • Myös esikoululaisilla oli upeat juhlat.
    Myös esikoululaisilla oli upeat juhlat.
  • Kaksi veljestä tanssimassa.
    Kaksi veljestä tanssimassa.
  • Yhden kyläläisen hautajaiset, johon koko kylä osallitui. Nykyisin joissakin hautajaisissa  hautajaiskulkueessa soitetaan musiikkia.
    Yhden kyläläisen hautajaiset, johon koko kylä osallitui. Nykyisin joissakin hautajaisissa hautajaiskulkueessa soitetaan musiikkia.
  • Ulkoilemassa Achuapan kaduilla hyvässä seurassa. <3
    Ulkoilemassa Achuapan kaduilla hyvässä seurassa. <3

Olin noin kaksi viikkoa Nicaraguassa ja blogini on pysynyt tuona aikana hiljaisena. Syy on yksinkertainen ja erittäin hyvä.

Vaikka haluaisin kertoa jokaisesta asiasta jonka koin ja näin ja mitä ajatuksia ne herättivät, en ehtinyt mitenkään, koska aina oli joku, joka halusi vaihtaa pari sanaa kanssani. Tietenkin ihminen menee koneiden ja oman tahdon edelle.

Nicaraguassa näin nuoria kännykät kädessä kuten Suomessa ja nettiyhteydet toimivat hyvin. Sen lisäksi hallinto on laittanut vapaita nettivyöhykkeitä puistoihin ja iltaisin puistot ovat kuin suuri olohuone, jossa sanoja vaihdetaan eikä vain puhelimitse vaan myös kasvokkain vieressä istuvan kanssa. Noissa puistoissa moni saa uusia kavereita. Sen sijään lapsilla ei ole kännyköitä niin yleisesti kuin Suomessa. Moni äiti, joiden kanssa keskustelin oli sitä mieltä, että lapset ovat nettimaailmaan liian hauraita ja viattomia. Parasta on, kun lapset leikkivät toistensa kanssa.

Ymmärrän, ettei Nicaraguassa ole paljon masennusta ehkä jo siksi, ettei kukaan ehdi olla yksin ja miettiä vain ikäviä asioita. Arjen huolet ratkaistaan yhdessä. Pihoilla, talojen edustustoilla tai kaduilla kuka tahansa pysähtyy tervehtimään ja juttelemaan. Se, että ihminen tulee kunnelluksi, auttaa paljon. Moni auttaa myös konkreettisesti mahdollisuuksien mukaan.

Koska olen ollut poissa kotikylästäni jo yli 30 vuotta, kuvittelin, ettei minua paljoakaan tunneta. Erehdyin pahasti, koska jo se, että äiti, sisko tai serkku on tuttu, oli ihmisille hyvä syy tervehtiä ja kysellä eri asioita. Olen joskus sanonut, että minulla on tosi iso suku. En liioittele, kun sanon, että koko kylä on kuin suuri suku. Nicaraguan ilmasto auttaa paljon sosiaalisessa aktiivisessa elämässä, koska helteessä ovet ja ikkunat ovat auki tuttaville ja uusille tuttavuksillekin.

Rasittavaako, kun ei saa olla yksin? Yksinäisyys ja hiljaisuus ovat välillä liian suuressa arvossa ja ihminen tarvitsee toista ihmistä lähelleen, vaikkei sitä hän aina tiedosta ja erakoituu.

Kaksi viikkoa vähällä nettikäytöllä oli kuin olisi ollut pitkällä mustikkametsäretkellä suuren mukavan ryhmän kanssa. Ei huonoa. :)

Espanjaksi: Otra vez en Finlandia

Lisää ajatuksia Puheenvuorossa.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

8Suosittele

8 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (16 kommenttia)

Käyttäjän anmarirytila kuva
Anmari Rytilä

"Kaksi viikkoa vähällä nettikäytöllä oli kuin olisi ollut pitkällä mustikkametsäretkellä suuren mukavan ryhmän kanssa."

Maistuisi varmaan jokaiselle!
Kiitos Ana María.

Käyttäjän hilkkalaronia kuva
Hilkka Laronia

Joo mie vähän olen suerannu ja tajunnu sinun reissua, siis ihmiset on tärkeintä, niin se on. Joka ihminen on tärkeä. Ja mie en tiä, vaikka olenki kait erakko, minusta ihan tuntuu siltäkö alama puhuhmaan näistä asioista, niin silti sieki Ana ja Anmari ootta minun lähellä ja minun maailmassa. Mie taijjan olla oiken syvästi pösilöpien, mutta nyt meen taas hämmenttään teile sitä joulupuuroa. T. Joulumuori ja Jouluvaariki varhmaan jossaki erakkona tai yltiösosiaalisena, tilantheen mukhaan.

Käyttäjän amgs kuva

Veitkö sinä paikkani joulumuorina? Viime jouluna olin minä ja joulupukkini oli Ari. :) Osuva valinta. <3

Käyttäjän hilkkalaronia kuva
Hilkka Laronia

Joo se lukkee tuossa ja Sari teki siis uuen joulupukkijutun ja meät valittiin SEpon kans, Seppo Turunen on vuen 2015 Jouluvaari!

http://sarilait.vapaavuoro.uusisuomi.fi/vapaa-aika...

Käyttäjän hilkkalaronia kuva
Hilkka Laronia

Niin ja methän voima olla kaikki, nyt valitut ja entiset joulumuoarit ja joulupukit, eikösse sovi meän ja tämän plokin henkkeen, toinen toista tukien ja toisesta iloiten!

Käyttäjän amgs kuva
Ana María Gutiérrez Sorainen Vastaus kommenttiin #5
Käyttäjän markkuhuusko kuva
Markku Huusko

Kiitos, Ana Maria. Kuviesi ja tekstisi avulla pääsi hetkeksi aivan toiseen todellisuuteen täältä harmauden keskeltä. Lunta odotellessa, hyvää joulunalusaikaa!

Käyttäjän amgs kuva

Oooh, kiitos palautteesta! Laitan lisää kuvia, kun vain ehdin sillä luontokin palkitsi matkan aikana. :)

Käyttäjän MattiJuhani kuva
Matti Loikkanen

Nicaragua vaikuttaa hienolta paikalta. Miten voisin muuttaa sinne? Ja miksi sinä olet lähtenyt paratiisista?

Käyttäjän amgs kuva
Ana María Gutiérrez Sorainen Vastaus kommenttiin #15

Koska kirjoituksen tarkoitus oli kertoa lyhyesti matkastani, en kertonut mitään epäkohdista. Varmasti niitä on, kuten kaikialla maailmalla. Kirjoituksesta saa vaikutelman, että Nicaragua olisi paratiisi ja se onkin, mutta hiemän toisenlainen paratiisi kuin Suomi.

Kaikille, jotka halauavat muuttaa sinne, suosittelen, että ensin kävisivät edes pariksi viikoksi tutustumassa Nicaraguan arkeen. Espanjan kielen hallinta auttaa paljon ja edullisia majoituspaikkoja löytyy. Lisää ja käytännöllistä tietoa varsinkin yrittäjille löytyy Nicaraguan suurlähetystöstä.

Matti, muutin Suomeen 23 vuotta sitten ja syy oli yksinkertaisesti se, että puolisoni kanssa päätimme asua Suomessa. Valehtelisin, jos sanoisin, etten olisi halunut nyt jäädä sinne. Täällä on kuitenkin perheeni, kotini, ystäviä, työni. Olen pystynyt rakentamaan melko menestyksekästä elämää Suomessa ja olisin hölmö, jos luopuisin nyt noin vain siitä. Eri asia on kun olen eläkeellä. Minulla kun on jo siellä pieni maatilkku. :)

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

Yhdellä sanalla, Ana Maria:
kumpi on parempi maa, Suomi vai Nicaragua?

Käyttäjän amgs kuva

Riippuu...
Sanoit, että yhdellä sanalla. :) Riippuu asiasta.
Poliittinen järjestelmä on osittain parempi Suomessa.
Aktiivisessa sosiaalisessa elämässä on se huono puoli, että moni asia jää tekemättä tai/ja sen tekeminen siirtyy myöhempään ajankohtaan, koska aika menee muuhun. Silti ikäihmisten hoito on siellä paljon ihmisläheisempää. Ei vanhuksista juolta pitäminen ole kovin paljon kiinni rahasta vaan tahdosta antaa heille hyvää loppuelämää.

Ilmaston kannalta ehdottomasti Nicaragua, mutta sekin on makuasia ja vaihtelee kausittain. Onhan Suomen kesä ihana ja Nicaragua huhtikuusta heinäkuuhun kuin (anteeksi vain) helvetti.
Nicaragua on yrittäjien taivas, jossa vain mielikuvituksella on rajoja. :) Suomessa on paljon rajoituksia. Osittain ymmärrän niitä, mutta välillä en. Esimerkiksi miksi mummot eivät saisi vapaasti myydä vaikkapa hillopurnukoita ja villasukkia teiden varsilla, jos näin he tahtovat? Kansakäyminenkin kehityisi.

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

Saattoi olla kohtuutonta vaatia yhden sanan vastausta, mutta päätin kokeilla!

Suomen mummoutuminen ja ukkoutuminen vaikuttaa moneen asiaan. Yksi on varmasti se, että nuorta ja reipasta väkeä suvun vanhimmista huolehtimaan on todella vähän. Luulen että Nicaraguassa väestöpyramidi on alaosastaan leveämpi kuin meillä, vaikka en tilastoja tunnekaan.

Käyttäjän amgs kuva
Ana María Gutiérrez Sorainen Vastaus kommenttiin #12

Osittain näin kuten sanot, koska on myös eroja lasten kasvatuksessa. Nicaraguassa pienestä lähtien lapsille opetetaan, että yksi tärkeimmistä velvollisuuksista on pitää huolta omista vanhemmista. Koulu ja kirkkokin korostavat sitä. Suomessa taas on ajateltu, että yhteiskunta pitää huolta ikäihmisitä ja jokainen ikäihminen haluaa olla loppuun asti itsenäine (tulla toimeen itse). Ihailin kovasti sitä ajattelua itsenäisestä vanhuudesta, mutta nyt kun luen surullisista kohtaloista, mietin, että joidenkin ikäihmisten tilanne kohentuisi, jos omat lapset ja lapsenlapset olisivat nykyistä enemmän mukana ikäihmisen elämässä.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen Vastaus kommenttiin #13

Kyllä vieläkin on niitä jotka haluavat huolehtia omista vanhemmistaan, vähemmän kuitenkin. MInusta kunta on ominut tuon huolehtimistehtävän. Siitä on tullut hyväksytty. Vanhuksille jotenkin on myös tarjoiltu ajatuksia elämästä hoivakodissa sen sijaan, että itse huolehtisi itsestään. Ihminen on erittäin taipuvainen pääsemään helpolla joka asiassa.

Käyttäjän jormamoll kuva
Jorma Moll Vastaus kommenttiin #12

#12

Niin... on sanottu että yksi äiti kykenee huolehtimaan viidestä lapsesta, mutta viisi lasta ei yhdestä äidistä.

Aikaisemmat sukupolvet toimivat toisin. Parantamisen varaa on.

Tämän blogin suosituimmat

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset