*

Tribuutti Kunnianosoitus maalle, jossa olen ollut onnellinen.

Runebergin runot

  • Johan Ludvig Runebergin patsas
    Johan Ludvig Runebergin patsas

Luin nyt, että Runebergin teoksia ei lueta. Harmi!

Kävin itse lukemassa muutamia runoja ja ihastuin niihin, mutta erityisesti tähän:

En mä enää kysellytkään (Sen har jag ej frågat mera)

Miksi kevät pian loppuu?

Miksi kesää vähän kestää?

Noin mä muinoin aattelin,

Turhaan muilta kyselinki.

Vaan kun armas petti minut,

Lempi muuttui kylmyydeksi,

Kaikki kesät pakkaseksi,

En mä enää kysellytkään,

Sydämessän’ heti tunsin:

Kaikk’ on kaunis katoovaista,

Suloista ei kestä kau’an.

Runoilijan julapäivänä sopii ehdottaa, että lapsillekin luetaisiin runoja ja heitä kannustetaisiin kirjoittamaan niitä. Runojen kirjoittaminen on yksi keino purkaa kaikenlaisia tunteita, ikäviäkin. Runossa on voima.

Olen syntynyt maassa, jossa melkein jokainen lapsi haluaa olla runoilija. Kiitos siitä kuuluu Nicaraguan kansallisrunoilijalle Rubén Daríolle, joka on espanjan kielen modernismin tärkein edustaja.

Espanjaksi: Día de Runeberg

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (16 kommenttia)

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Runo Ruuneperille,
naputtelin säkeet läppärillä,
meni siinä sormetkin verille,
kehuivat kersat ympärillä,
syö ukko sinä vain torttua,
ja anna runosuonesi torkkua.

Käyttäjän amgs kuva

Hieno runo, mutta älä anna runosuonesi torkkua. :)

Käyttäjän sarilait kuva
Sari Laitinen

Ainakin oma ikäluokkani vieroitettiin Runebergista koulussa. Jouduimme lukemaan pääsääntöisesti sotaan liittyviä runoja. Se verihurmehella mässäily kammottaa vieläkin. Itse inhosin jo lapsena Saarijärven Paavo-runoa. Ihmisten köyhyys ja kurjuus muuttui joksikin ihmeelliseksi sankaruudeksi. Pettuleipää järsivä kansa oli nöyrää ja jaksoi kiltisti uskoa jumalaan. Jollakin tavoin jo lapsena se runo sai kriittisen mieleni heräämään.

Käyttäjän amgs kuva

Osanottoni Sari! Olin lukenut ja kuullut ja luullut, että Runebergin tuotanto oli kuten kuvasit ja ehkä siksi yllätyin joidenkin runojen valoisuudesta.

Myös tämä Runebergin runo kertoo muusta kuin sodasta ja kurjuudesta:
Koti
(Ur Runebergs ”Idyll och Epigram.”)
Kirjoittanut Johan Ludvig Runeberg

Mä tyttöjen joukkohon katson,
Ja katsonpa kerkiämättä;
Mä kauniimman ottasin kyllä,
Mut kauniita oovat ne kaikki.
Ne millä on suikkuvat silmät,
Ja milläpä pulskiat posket,
Ja millä on heltevät huulet
Ja milläpä liemuva lempi.
Ja niinpä en yhtäkä löydä
Jok' ei mua miellytteleisi;
En yhtäkä hyljätä saata,
O, saisinko kaikilta suuta!

Käyttäjän sarilait kuva
Sari Laitinen

Itsekin ihmettelen, miksi omalle ikäluokalleni opetettiin pääasiassa niitä sotaisia ja verisiä runoja.

1. Mun nuori, sorja sotilas ol' isäni, jos ken,
Hän pyssyn otti, oli mies viistoista täyttäen.
Tie kunniaan vain tiettynään,
Ol' aina altis kestämään
Hän vaivan, vaaran, liekin, jään, –
:,: Sen taisi taatto, sen! :,:

2. Laps' olin, kun hän lähti pois, kun sotatorvet soi,
mut uljasta en unhottaa ma käyntiänsä voi,
En hattuaan, en töyhtöään,
En päivetystä poskipään,
Ain', aina tumman varjon nään,
:,: Min' kulmakarvat loi. :,:

7. Mä köyhä olen orpo nyt, syön leipää vierahan,
Mult' isän kuolo kodon vei ja suojan, suosijan.
Mut vaikertaa en huoli vaan,
Saa aika varren varttumaan,
Ma poika kelpo sotilaan
:,: En sorru hukkahan. :,:

8. Kun suureksi ma kasvan vaan, viistoista täyttää saan,
Ma taistoon tahdon mennä myös ja vaaraan, kuolemaan.
Ja missä taajin liekki lie,
Ain' askeleeni sinne vie,
Mist' ennen, taatot, teillä tie,
:,: Myös poika kulkemaan! :,:

Käyttäjän sarilait kuva
Sari Laitinen

Lisäisin vielä, että alunperin nuo runot on kirjoitettu ruotsiksi, joten käännöksiä on useita. Tässä toinen käännös Sotilaspoika-runosta.

1. Mun isän' oli sotamies
ja nuori, kauniskin,
jo viisitoista vuotisna
hän astui rivihin.
Tiens' aina kulki kunniaan,
iloisin mielin kärsi vaan
hän kylmää, nälkää, haavojaan,
:,: mun isän' armahin. :,:

2. Ma lapsi olin, kun hän läks,
kun loppui rauha maan,
mut uljasta en käyntiään
unhoita milloinkaan;
ma muistan hattuns' töyhtöineen
ja muodon ahavoituneen
ja kulmakarvat varjoineen, –
:,: ne muistan ainiaan. :,:

7. Mä köyhä olen orpo nyt,
syön leipää vierahan,
ma turvan, kodin kadotin
kanss' isävainajan,
vaan vaikertaako huolisin;
korkeemmaks aina kasvankin,
ma kelpo poika sankarin
:,: en joudu hukkahan. :,:

8. Kun viisitoista vuotta vaan
ma kerran täyttää saan,
samaanpa käyn mä taisteluun
ja nälkään, kuolemaan.
Miss' ankarimmin luodit soi,
taajimmin tulta salamoi,
en sinne käymätt' olla voi
:,: tiet' isäin astumaan. :,:

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Mun iskä oli konemies,
ja nuori silloin kuka ties,
jo viidettätoista kertaa,
sen neitsyyden äidiltä vei,
maha paksuna äitini,
vihille sai,
sen jälkeen mutsia,
halukkaasti hän nai.

Kun synnyin synnistä,
maailma oli hiukan syntisempi taas,
mutsilla masennus ja mielikin maas,
mut mies uljas,
vain munallansa puljas,
tuli veli siskokin viimein,
mutta kalu ei hyytynyt tähän,
jäi kakkosvaimollekin spermaa vähän.

Käyttäjän sarilait kuva
Sari Laitinen Vastaus kommenttiin #7

Arin runossa on positiivista voimaa. Arin runo kertoo uudesta elämästä!

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio Vastaus kommenttiin #8

Kiitos Sari hyvältä tuntuu tunnustus näin Runebergin omana päivänä.

Käyttäjän JuhaKajander1 kuva
Juha Kajander

Sotilaspojan kouluversiosta oli sentään sensuroitu nämä säkeistöt:

Ja talvi lähti, suli jäät, näin kevään joutuvan,
niin kuulin isän kaatuneen kentälle kunnian.
Ma oudoin mielin aattelin
ja huolehdin ja riemuitsin,
ja viikon itki äitikin,
niin vaipui hautahan.

Lapuan kentäll' isä kuol' lippunsa vierehen;
sodassa, kuulin, vaaleni sen kerran ainoisen.
Utilla, eestä Kustavin,
mun vaarin' uupui hurmeihin,
Lappeella isä vaarinkin,
mies Kaarlen aikuinen.

Näin heidän kävi, kaikki sai he vertaan vuodattaa;
oi suloista tok' elämää, suloista kuolemaa!
Ken täällä horjuis vanhuuttaan!
Ei, nuorna kuolla eestä maan
ja kunnian ja kuninkaan,
sep' oisi ihanaa!

Käyttäjän sarilait kuva
Sari Laitinen Vastaus kommenttiin #11

Just. Näin Isisin maailmassa tuollaiset runot todella lohduttavat:(

Lapsisotilaat peliin ja jotain sellaista:(

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko Vastaus kommenttiin #12

"Pojat joit' ei saatu hyviks
nyt on jauhettuina jyviks"

Wilhelm Buschin runosta Maks ja Morits, suomentanut tietääkseni Kalle Väänänen. Ja tämän lyriikan kohderyhmä oli siis lapset!

Käyttäjän sarilait kuva
Sari Laitinen Vastaus kommenttiin #14

Ei sen jöröjukankaan kohtalo niin kaunis ollut. Että hipeille vaan terveisiä...

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Rakastan ja lemmin,
teroittelen vain ensin temmin.
Silittelen sinua niskan takaa,
kurottelen liiviesi hankalaa hakaa.

Ole mulle uskollinen hoito yössä,
niin minä käyn puolestasi työssä.
Lapset hoida valmista eväät,
niin minä hoidan ne elämäsi keväät.

Ole lasteni äiti,
niin rakastan sua iäti.
Kunnes saapuu kuolo tai rakkauden ryppy,
avio-onnessa parasta on syrjähyppy.

Lapset kun varttuu,
ja meille ikää tarpeeksi karttuu.
Unohdan sinut,
koska sinä hylkäsit jo minut.

Käyttäjän sarilait kuva
Sari Laitinen

Kun luin runosi alkua, olisin nainut sinut ellen olisi tiennyt sinun olevan naimisissa.

Tuo runon loppu kuitenkin hämmensi minut:o/

Käyttäjän sarilait kuva
Sari Laitinen

Ana Maria. Löysin tuolta netin kätköistä vanhan biisin. En tiedä, oletko kuullut, mutta tässä on virtaa maahanmuuttajallekin. Itse rakastin tätä laulua kun olin lapsi.

https://www.youtube.com/watch?v=1biqI8whbpI

Tämän blogin suosituimmat

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset