*

Tribuutti Kunnianosoitus maalle, jossa olen ollut onnellinen.

100 vuotias Ikkalan koulu

Helmikuun lopussa paikallislehdessä oli kutsu Ikkalan koulun 100 -vuotisjuhliin täksi päiväksi (9.3.2013). Toki myös kotiin tuli koulusta tiedotteen. Ensi hetkestä lähtien olen odottanut päivää, kunnes tänään sain kokea ikimuistoisen juhlan.

Kun tulimme täysinäiseen saliin, saimme käteen juhlaohjelman. Taidan säilyttää sen, koska se on täynnä tietoa kylän koulusta. Ohjelmassa on mukana lasten piirustuksia ja sen viimeisellä sivulla koulun nykyinen rehtori Tapio Rokala kirjoittaa muun muassa näin: "Sata vuotta sitten ilmoitettiin Pusulan kirkossa ja tienvarsien pylväissä, että Ikkalan kansakoulu alkaa "torstaina 23. päivä elokuuta klo 10 aamulla". Jo kesäkuussa Kokille kokoontunut koulun johtokunta oli valinnut ensimmäiseksi opettajaksi Lyydia Maria Vilénin "kahden vuoden koetusajaksi". Hän "sisäänkirjoitti" kouluun 43 oppilasta. Koulu tuli siis todella tarpeeseen"

 

 

Juhlasalin seiniin oli asetettu valokuvanäyttely koulun historiasta. Sen lisäksi oli juhlaohjelmaosio, jossa sai esittää onnentoivotuksia vapaasti. Moni entinen Ikkalan koulun oppilas astui esiin kertomaan omia kokemuksia kouluvuosista. Yksi entinen opettaja muisti, kuinka oli monta vuotta sitten lähettänyt oppilaansa kotiin hakemaan unohdetun kirjan. Myöhemmin opettajalle selvisi, että oppilas oli kävellyt syksyn sateessa 8 kilometrin matkan. Opettaja sanoi myös, että hän voisi kertoa jopa oppilaan nimen, jos vaikka tämä oppilas olisi läsnä. Hetki oli tosi koskettava ja hauska, kun takarivista nousi käsi: aikuinen mies siellä huusi, että minä se olin. Yleisön joukosta nousi nainen tervehtimään opettajaa ja sanoi, että opettaja unohti kertoa olevansa hyvä viulunsoittaja ja asuneensa koulun yläkerrassa.

Tämä on vain yksi monista ihanista hetkistä. Lapset kertoivat runoja, tanssivat, Nummi-Pusulan mieslaulajat lauloivat ihanasti niitä tunnettuja vanhoja lasten lauluja kuten "Pienen nokipojan" ja "Telefoonin Afrikassa". Kuoronjohtaja kysyi lapsilta, tiesivätkö he, mikä on telefooni. Yksi lapsista sanoi, että se on vanhanajan kännykkä.

Juhlanumeroiden jälkeen tarjolla oli kermakakkua ja seurustelu oli vapaata. Menin tervehtimään taiteilija Terttu Aholaa, jonka maalaman taulun vanhasta, kauniista ja 70-luvulla palaneesta Ikkalan koulusta ojensi Vanhempaintoimikunta koulun nykyiselle rehtorille.

Tämän päivän Ikkala ei muuta toivo, että kylän sydän, siis koulu, pysyisi. Kiitoksia hienon juhlan järjestäjille ja kaikille, jotka näkivät vaivaa sen eteen, että oppisimme jotakin uutta.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän jaanapaju kuva
Jaana Paju

Onnea 100 vuotias Ikkalan koulu!

Tämän blogin suosituimmat

Kirjoittajan suosituimmat Puheenvuoro-palvelussa

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset